Merikarvialla vauvabuumi

Alakyläläisen Tommi ja Teija Haanpään hirsitalo sijaitsee maaseudun idyllissä pellon laidalla. Matkalla taloon ajetaan komean honkametsän läpi. Pariskunnan toinen lapsi on paikkakunnan tämän vuoden ensimmäinen vauveli.

– Poika syntyi etuajassa. Tommi oli Ylikylässä sählyä pelaamassa, kun minulta menivät lapsivedet. En meinannut ensin saada häntä puhelimitse kiinnikään. Kun sitten päästiin sairaalaan, niin ei siinä kauan nokka tuhissut, kun lapsi oli jo maailmassa. Se oli todella nopea synnytys, Teija Haanpää kertoo.

Helposti sujui myös hänen ensimmäisen lapsensa synnytys.

– 1,3 vuoden ikäinen Maijakin syntyi etuajassa. Kumpaakaan ei ole tarvinnut kauheasti odotella, hän juttelee.

Kaksi lasta on heidän perheelleen sopiva lapsiluku. Enempää lapsia pariskunta ei suunnittele. Merikarvia sen sijaan elää todellista vauvabuumiaikaa. Ensimmäisen puolen vuoden ajaksi on kalenterissa jo 20 laskettua aikaa.

– Viime vuonna koko vuonna syntyi vain 20 lasta. Keskimäärin paikkakunnalla syntyy 25 lasta vuodessa. Tämä vuosi vaikuttaa siis poikkeuksellisen hyvältä syntyvyyden suhteen, kertoo Anne Laine Merikarvian neuvolasta.

Haanpään perheessä riittää tällä hetkellä tekemistä sekä isälle että äidille. Molemmat ovat hoitovapaalla Merikarvian LVI-tuotteesta.

– Erityisen hankalia ovat aamut, jos molemmat lapset sattuvat heräämään samaan aikaan. Tällä hetkellä Tommi huolehtiikin Maijasta, ja minä keskityn vastasyntyneen hoitamiseen. En tiedä, kuinka mahdan selvitä, kun Tommi palaa töihin, Teija miettii.

Perheen isä on ollut paljon apuna lasten hoidossa. Häneltä sujuvat arkiset askareet aina vaipan vaihdosta lähtien.

– Kyllä töissä silti on paljon helpompaa kuin lasten kanssa kotona, Tommi myöntää.

Teija suunnittelee olevansa lasten kanssa hoitovapaalla ainakin vuoden päivät.

– Rahatilannehan sen sitten ratkaisee, onko mahdollista jäädä kotiin lasten kanssa pitemmäksi aikaa, hän pohtii.

Pariskunnalle Merikarvia oli ykkösvaihtoehto koulun jälkeen. Teija on kotoisin Kasalasta. Tommin synnyinkoti sijaitsee kivenheiton päässä.

– Aika vähän entisiä koulutovereita näkee täällä Merikarvialla. Itse satuin saamaan töitä täältä heti koulun jälkeen, joten pois muuttamista ei tarvinnut miettiäkään. Kaupungissa emme viihtyisi, Tommi sanoo.