Kunnallinen demokratia heikentynyt

Merikarvian kunnanvaltuuston satavuotisjuhlassa puhunut Lauri Hakosalo arvioi, että kunnallinen demokratia on nykypäivänä huomattavasti ohentunut. Valtuustossa ei enää keskustella, vaan keskustelut käydään suljettujen ovien takana. Tavallinen kuntalainen ei enää pääse seuraamaan päätöksentekoa. Myös kuntalaisten vaikuttamismahdollisuudet ovat heikentyneet.

Näin puhui Lauri Hakosalo:

”Millainen on kunnallisen itsehallinnon ja demokratia tila tänään Merikarvialla sata vuotta ensimmäisen kunnanvaltuuston jälkeen?

Tänään on havaittavissa jonkinlaista paluuta suoraan demokratiaan. Sitä kuvastavat Tasavallan presidentin ja europarlamentaarikoiden vaalit. Kunnallisella puolella vastaavasti kunnalliset kansanäänestykset joko sitovina tai neuvoa-antavina kuvastavat paluuta 1900luvun alkuvuosien kuntakokouspäätäntävaltaan.

Kunnallinen kansanäänestys sopii hyvin esimerkiksi kuntaliitoksista päätettäessä, joissa sitä on käytettykin. Mielestäni tämä äänestystapa sopii hyvin myös tuulivoimapuistoista päätettäessä. Suomessa lienee tätä päätäntämuotoa käytetty yli 50 kertaa mutta alle sata kertaa. Natoon menosta ja ydinvoimaloista päätettäessä kansanäänestys on oikea tapa.

Tällä hetkellä kunnanvaltuutettuja on Merikarvialla 21 kolmesta puolueesta. Viime vuonna valtuusto teki 80 asiassa päätökset 6 valtuustossa. Se on tavattoman pieni asiamäärä! Demokratian kannalta jopa huolestuttavan vähäinen määrä, onko siis valtuusto menettämässä merkitystään ja samalla edustuksellinen demokratia kärsimässä. Onko meillä valtuusto vain ohutta demokratiaa tuottamassa?

Toinen huolestuttava seikka on meillä valtuuston puhumattomuus. Päätökset nuijitaan keskusteluitta. Kuntalaisen kannalta tällainen menettely on huolestuttava, sillä kokousta seuraamaan tuleva kunnan jäsen ei pysty seuraamaan asian käsittelyä lainkaan, varsinkaan kun hänellä ei ole käsillä esityslistaa. Julkinen valtuuston käsittely näyttää siis piilotetun jonnekin muualle, mutta minne?

Viime vuonna kunnanhallitus käsitteli 439 asiaa 23 kunnanhallituksen kokouksessa. Kuten tiedämme kunnanhallitus kokoustaa suljettujen ovien sisällä ja tekee siellä päätökset, joita kunnan jäsen ei voi avoimesti seurata. Näyttää siis siltä, että demokratia on kätketty kunnanhallitukseen, vaikka alkuaan demokraattiset päätökset haluttiin tehdä avoimesti ja läpinäkyvästi.

Kunnan jäsenet saattoivat seurata edustajiensa toimintaa läheltä ja muodostaa käsityksensä siitä, haluaako hän valita uudelleen edustajansa valtuustoon. Kunnanhallituksesta on näin tullut kunnan tärkein toimielin, siis ohittaen kunnanvaltuuston merkityksen. Samoin lautakunnat tekevät merkittävän määrän päätöksiä suljetuissa kokouksissaan piilossa äänestäjiltään.

Vain jälkikäteen valittamalla päätöksistä kuntalainen voi osallistua ja vaikuttaa jo tehtyihin päätöksiin. Onko tällainen demokratian kannalta oikea tapa hoitaa kunnan yhteisiä asioita?

Vielä vaikeampi asia demokratian kannalta on kunnan virkamiesten päätöksenteko-oikeus. Tänäänhän virkamiehet tekevät omilla virkamiespäätöksillään melkoisen määrän päätöksiä.

Ja sitten nostan vielä keskusteluun valtuustoryhmien aseman. Valtuustoryhmä ei ole kunnallinen toimielin kuntalain mukaa. Tosin joitain mainintoja valtuustoryhmästä on olemassa, mutta korostan, ettei se ole kunnallinen toimielin. Niinpä sen jäsenille ei voida maksaa kokouspalkkiota. Kunta voi vain järjestää kokoustilat valtuustoryhmätoimintaa varten. Olen sitä mieltä, että valtuustoryhmälle tulee lain nojalla antaa kunnallisen toimielimen status eli asema. Mutta miksi?

Valtuustoryhmät ovat käytännön työssä osoittautuneet jo monen valtuustopolven aikana erittäin tärkeäksi päätösfoorumiksi. Jokaisella valtuustossa edustetulla puolueella on omat valtuustoryhmänsä, jotka kokoontuvat säännöllisesti useimmiten valtuuston kokouspäivää edeltävänä iltana kunnanvirastoon omiin kokoustiloihinsa. Ja niissä tosiasiallisesti tehdään tämän päivän päätökset, jotka sitten vain lautakunnissa, kunnanhallituksessa ja kunnanvaltuustossa siunataan.

Tämä on demokratian kannalta peräti outoa. Näyttää siis siltä, että demokraattinen päätöksenteko on karannut avoimesta ja läpinäkyvästä valtuustosta tosiasiassa peräti valtuustoryhmään saakka, siis kuntalaisen ja äänestäjän seuraamattomaan tilaan jopa salattuihin sokkeloihin saakka. Voidaan hyvällä syyllä tällöin puhua ohuenohuesta demokratiasta.

Kunnan jäsenistä on tullut vain vaaleilla osallistuvia äänestäjiä, jotka voivat seurata päätöksentekoa vain pinnallisesti ja ainakin täysin riittämättömin mahdollisuuksin. Tällainen kehitys ei johda kuntalaisia osallistuvaan demokratiaan eli syvälliseen vaikuttamiseen yhtenä osasena demokraattisessa päätöksenteossa.”