Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Kotisairaala antaa yhä useammalle mahdollisuuden kuolla kotiin

16 vuotta sitten Porin perusturvan alaiseen Kotisairaalaan töihin tullut sairaanhoitaja Anne Riikonen on saatellut satoja ihmisiä vuosien varrella viimeiselle matkalle. Kotisairaala on osa Akuutti Kotikeskusta, jossa palliatiivista hoitoa ja saattohoitoa ihmisten kodeissa tekevät Riikosen lisäksi 11 sairaanhoitajaa sekä yksi palliatiiviseen hoitoon erikoistunut lääkäri. – Potilaita on paljon ja potilastilanne elää koko ajan, sillä potilaita palliatiiviseen sekä saattohoitoon tulee lähes päivittäin, Riikonen kertoo. Kotisairaalan suurin potilasryhmä ovat syöpäpotilaat sekä neurologisista sairauksista kärsivät. 60 prosenttia potilaista on joko palliatiivisessa vaiheessa tai saattohoitovaiheessa. – Palliatiivinen hoito on parantumattomasti sairaan oireenmukaista hoitoa. Saattohoito alkaa siinä vaiheessa, kun elinajan ennuste on vain muutamia viikkoja, selventää Riikonen. Kotisaattohoito on yleistynyt viime vuosina nopeaa tahtia ja moni haluaa Riikosen mukaan kuolla kotona. – Vuonna 2017 Porin perusturvan alueella oli 27 kotikuolemaa. Vuonna 2018 määrä oli 32. Tänä vuonna meillä on kuollut kotisaattohoidossa jo 52 potilasta tähän mennessä. Nykyään syöpäpotilaat tulevat saattohoitoon myöhäisemmässä vaiheessa ja huonokuntoisempina kuin aikaisempina vuosina, sillä potilaille annetaan sytostaatti-hoitoja pitkään. Riikosen mukaan joskus liiankin pitkään ja saattohoitovaihe voi jäädä jopa muutaman päivän mittaiseksi. – Olisi hyvä, että ihmisellä olisi aikaa vähän enemmän järjestellä asioita ja valmistautua kuolemaan, Riikonen pohtii. Riikonen pitää hyvänä asiana, että ihmiset ovat aiempaa tietoisempia kotisaattohoidon mahdollisuudesta. – Kotisairaala mahdollistaa potilaalle hyvän oireenmukaisen hoidon, antaa tukea ja turvaa elämän loppuvaiheessa sekä kuoleman hetkellä. Sairaanhoitaja käy säännöllisesti ja konsultoi lääkäriä tarpeen vaatiessa. Meillä on hieno ja ammattitaitoinen tiimi, kehuu Riikonen tänä syksynä 20 vuotta täyttänyttä Kotisairaalaa. Iso osa potilaista on 40–70 -vuotiaita, perheellisiä ja osalla on pieniä lapsia. Erityisesti ne tilanteet ovat jokaiselle hoitajalle raskaita, kun potilaan elämä päättyy nuorena. Monilla on Riikosen mukaan harhakuva siitä, että Kotisairaala hoitaa vain vanhoja ihmisiä. – Iso osa potilaista on 40–70 -vuotiaita, perheellisiä ja osalla on pieniä lapsia. Erityisesti ne tilanteet ovat jokaiselle hoitajalle raskaita, kun potilaan elämä päättyy nuorena. Se ei tunnu luonnolliselta. Riikonen toteaa, ettei potilaan kuolemaan koskaan totu. – Jos alkaa liikaa tottua, sitten on aika vaihtaa alaa. Toki jossain määrin pitää olla ammatillinen suoja, muuten uupuu itse. Meillä on onneksi työnohjausta sitä varten, että voimme käydä siellä raskaat tunteet läpi. Silti osaan potilaista syntyy Riikosen mukaan syvempi yhteys ja saattohoitotilanne voi mennä omankin ihon alle. – Jos potilaalla on esimerkiksi samanikäisiä lapsia kuin itselläni, tilanne tulee niin paljon lähemmäksi. Saattohoidossa tärkeintä on Riikosen mukaan rohkeus olla läsnä. – Pitää olla rohkeutta ottaa vaikeita asioita puheeksi, ja pitää olla herkkyyttä myös olla hiljaa. Aina ei ole sanoja, eikä tarvitsekaan. Oman haasteensa työhön tuo sekin, että sairaanhoitajat käyvät kotikäynneillä pääsääntöisesti yksin. – Siinä pitää olla silmää ja kokemusta havainnoida tilannetta ja osata kysyä oikeita kysymyksiä. Lääkäri käy harvoin, joten pitää osata arvioida avun tarve. Vaikka saattohoitotyö on raskasta, Riikoselle se on sydämen asia. – Rakastan työtäni, se antaa niin paljon. Vastapainona kuolemalle kolme pientä poikaani pitävät minut elämässä kiinni.