Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Merikarvialla on 53 virallista omaishoitajaa, mutta todellisuudessa heitä on huomattavasti enemmän: Satakunnan yli 2 000 sopimusomaishoitajasta vain joka kolmas käyttää lakisääteisiä vapaapäiviä

Viime lauantaina koko Suomea järkytti uutinen Huittisissa tapahtuneesta iäkkään pariskunnan kuolemasta. Poliisi kertoi tuolloin epäilevänsä omaishoitajana toimineen miehen surmanneen ensin vaimonsa ja sitten itsensä. Tieto tapahtuneesta kosketti syvästi myös Satakunnan omaishoitajat ry:tä, vaikka tapauksen taustoja ei tunneta tarkemmin. – Kyllä se tuntui todella järkyttävältä. Tapaus on kuitenkin meille vieras, joten tiedossa ei ole päätyikö tilanne tähän juuri omaishoidon vuoksi. Mutta totta kai sitä toivoo, että olisi kohdannut tämän perheen riittävän ajoissa, mikäli syy on siihen liittynyt, yhdistyksen toiminnanjohtaja Tanja Tukkikoski sanoo. Huittisten tapaus ei ole hänen mukaansa Suomessa ainutlaatuinen. Omaishoitajien ahdinko nousi kuitenkin sen myötä taas julkisuuteen. Mediassa on ruodittu muun muassa valtion omaishoitoon tarkoitettujen määrärahojen käyttöä kunnissa sekä omaishoitajien käyttämättä jääneitä, lakisääteisiä vapaapäiviä. Tukkikosken mukaan Satakunta ei poikkea muusta maasta: kunnat ovat hänen mukaansa käyttäneet ”melko huonosti” saamiaan rahoja omaishoitoon. – En ole nähnyt sitä [kehitystä] konkreettisesti. Kun jossain muualla Suomessa on selkeästi esimerkiksi palkattu rahoilla joku henkilö kuntaan töihin, niin sellaista ei käsittääkseni ole tapahtunut missään Satakunnassa. – Ainoa selkeä muutos on ollut uuden omaishoitolain lisäys omaishoitajien terveystarkastuksista ja tarvittaessa valmentamisesta. Siihen kunnat kyllä ovat tarttuneet, Tukkikoski lisää. Joissain kunnissa sopimusomaishoitajien määrä on jopa laskenut. Se kertoo Tukkikosken mukaan siitä, ettei omaishoidon tukea ole myönnetty kunnissa ainakaan aikaista helpommin. – Omaishoidon palkkioihin on tehty vain pakolliset indeksikorotukset, mutta selkeitä parannuksia, henkilöstölisäyksiä tai sopimusomaishoitajan kriteerien kevennystä ei ole ollut. Sopimusomaishoitajat toimivat kunnan kanssa tehdyn sopimuksen puitteissa ja saavat työstään verotettavaa palkkiota. Omaishoitajan tulee täyttää kunnan asettamat kriteerit hoidon määrässä, vaativuudessa ja järjestelyssä saadakseen sopimuksen. Sen vuoksi niin sanottuja sopimuksettomia omaishoitajia on Satakunnan omaishoitajat ry:n puheenjohtajan Auli Oleniuksen mukaan huomattavasti enemmän: vain noin joka kahdeksas omaistaan hoitava on virallinen sopimusomaishoitaja. Satakunta erottuu omaishoitajatilanteessaan kuitenkin lakisääteisten kolmen kuukausittaisen vapaapäivän osalta: THL:n selvityksen mukaan maakunnassa vapaavuorokausia piti vain 39 prosenttia omaishoitajista. Valtakunnallisestikin luku on vain 53 prosenttia. Syitä alhaiseen lukuun on monia: hoitopaikoista on pulaa ja julkinen keskustelu eri yksiköiden hoidon laadusta saattaa vaikuttaa luottamukseen, mutta myöskään hoidettavat eivät aina suostu lähtemään tilapäishoitoon. – Jos on kyseessä vaikkapa muistisairas, eikä hoitojärjestelyä ole alettu harjoitella riittävän aikaisin, hoidettava voi pistää kovasti hanttiin. Voi myös olla, että muut perheenjäsenet vastustavat hoitoon viemistä tai omaishoitaja itse uskoo olevansa korvaamaton, Tukkikoski luettelee esimerkkejä. Erilaisia hoitopaikkaratkaisuja tarvitaan erilaisille ihmisille, hän linjaa. – Jos on esimerkiksi iäkäs, jolla kuitenkin muisti pelaa, niin kyllähän se tuntuu ikävältä mennä johonkin tehostettuun palveluyksikköön, missä ei ole ketään keskustelukaveria. Tukkikoskesta tuntuu erikoiselta, etteivät päättäjät näe omaishoitajien tukemisen tuomia säästöjä: Porissa omaishoitajan tuki on ennen veroja 465 euroa kuukaudessa, josta muodostuu vuodessa paljon pienempi summa kuin esimerkiksi terveyskeskuksen vuodeosastolla tai tehostetussa palveluyksikössä olevasta hoidettavasta. Satakunnan omaishoitajat ry:lle tulee Tukkikosken mukaan runsaasti yhteydenottoja omaishoitajilta, mutta hän ei silti näe että tilanne olisi mennyt merkittävästi huonommaksi. Sen sijaan hänen tuntumansa on, että omaishoitajat tietävät nyt paremmin oikeuksistaan ja osaavat itsekin arvostaa työtään enemmän. Myös ihmisten kyky tunnistaa tekevänsä omaishoitajan työtä on parantunut. – Turhautuminen tulee, kun lukee esimerkiksi uutisista määrärahoista, mutta sitten ei kuitenkaan olla saatu tukea yhtään sen enempää kuin tähänkään asti. – Rahat tulisi selkeästi korvamerkitä tai kunnat pitäisi velvoittaa informoimaan, miten ovat rahat käyttäneet. Yleisesti ottaen pitäisi saada paremmat palkkiot, enemmän vapaapäiviä ja saattaa ihmisiä paljon varhaisemmassa vaiheessa palveluiden piiriin, Tukkikoski toteaa. Pori: 933 Rauma: 316 Eura: 141 Ulvila: 162 Kankaanpää: 159 Huittinen: 146 Eurajoki: 88 Kokemäki: 55 Harjavalta: 41 Säkylä: 126 Nakkila: 56 Merikarvia: 53 Karvia: 36 Pomarkku: 33 Jämijärvi: 21 Honkajoki: 31 Siikainen: 19 Yhteensä: 2416 Lähde: Sotkanet tilastot 2018