Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät

Mari Hietasalo: Välinpitämättömyys jättää jälkensä pitkälle ihmisen elämään

MIELIPIDE Välinpitämättömyys aiheuttaa emotionaalista turvattomuutta lapseen. Hän kieltää sen, mitä tarvitsee miellyttääkseen vanhempiaan. Hän sulkee todelliset tunteensa ja tarpeensa hiljaisiksi. Aikuisena parisuhteessa hän ei välttämättä uskalla päästää toista liian lähelle, antaa rakkauden tunteiden vallata mieltään. Hän pelkää hylätyksi tulemisen tunnetta. Tämä lukko taas voi aiheuttaa liiallista takertumista toiseen. Hän voi myös virheellisesti tulkita toista omien vaikeiden tunne-elämän ongelmiensa takia. Turvaton ihminen hakee suhteita eikä pysty asettumaan yksinäisyyteen, ainakaan pidemmäksi ajaksi. Erossa oleminen puolisosta voi laukaista hylkäämiskokemuksen, aiheuttaen levottomuutta, ahdistusta ja hätää. Ihmisestä voi tulla myös suorittaja kelvatakseen yhteiskuntaan arvottomuudeltaan. Tämä siksi, ettei ole lapsuudessaan saanut omana itsenään arvokkuutta, vaan on joutunut saavutuksiin ansaitakseen arvokkuuden. Hän voi aikuisuudessa pyrkiä muillakin saroilla erinomaisuuteen kelvatakseen. Hän ei voi näyttää haavoittuvuuttaan eikä aitoutta itsestään, jottei häntä katsottaisi heikoksi. Arvottomuus näkyy myös huonojen, tai kestämättömien parisuhteiden valitsemisessa. Ei koskaan välttämättä tiedosta, miksi kumppanit ovat aina samantapaisia. Katkeruus henkisestä kaltoinkohtelusta voi ajauttaa ihmisen uhriutumiseen ihmissuhteissaan. Hänestä voi tulla myös Kyyninen liian monesta vastoinkäymisestä. Isä on tyttärelleen peili, hän antaa naiseuden kuvan, joka on monella myös vajavainen. Se taas aiheuttaa paineita naisena olemisessa. Usein kärsimys täytyy olla niin suurta, että se pakottaa ihmisen korjaantumisen, luovuttamaan luulostaan pystyä hallitsemaan elämäänsä. Paljon ihminen pystyy kuitenkin korjaamaan itseään. Kun on rakastava puoliso tai ystävä aidosti, pystyy aloittamaan lähenemisen omaan aitouteen ja päästää irti suojistaan. Kaikki myös riippuu tähänastisen elämän aineksista, onko ihan umpikujassa itsensä tuntemisesta vai onko jo oivaltanut ja päässyt matkaan korjaamaan itseään. Vanhemmuuden taidokkuudesta riippuu lapsen egon kehittyminen, joka on tiedostamaton ja valheellinen minuus. Oikea minä pystyy olemaan täysin aito, sitä mitä itsekin haluaa olla. Rohkeutta on pystyä heikkouteen, olla nöyrä, oikealla tavalla vaativa ja tunteva. Tärkeintä on oppia rakastamaan itseään, silloin pystyy rakastamaan myös muita sellaisella tavalla, että toivoo aidosti jokaiselle hyvää. Ymmärtää, että on niin paljon itse anteeksi saanut ja keskeneräinen, ettei ole tarvetta tuomita muita. Rakkaus on avain kaikkeen.