Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät

Lukijalta: ”Olen näitä pula-ajan poikia. Selkäranka pitkä ja suoli suora”

LUKIJALTA Väitetään, että joka elämällä on tarkoituksensa. Minulle se ei ole vielä selvinnyt. Laajentunut se kyllä on, kun olen vähän maailman joka äärellä käynyt. Jospa se sitten valkenee, kun tulee "satku" täyteen. Minun piti syntyä paria viikkoa aikaisemmin, mutta jo silloin rauhan miehenä, en halunnut sodan melskeeseen tulla. Vasta , kun kuulin puhuttavan välirauhasta, lähdin liikenteeseen. Isäkään ei saanut heti tietoa, että puolustusrintamaan oli tullut yksi mies lisää. Tuskinpa tieto olisi rauhanehtoihinkaan vaikuttanut. Ensimmäinen muistikuvani tästä suuresta leikkikehästä on mummokööristä, joka huusi jotain suut auki ja räpläsi käsillään. Myöhemmin selvisi, että he kutoivat villasukkia Ambomaalle, virren voimalla. Vielä myöhemmin tuli tapaus mieleeni, kun poikkesin Lounais-Afrikassa ja keskilämpö oli +35 C. No se oli senaikaista "kytkykauppaa", menihän siinä Hyvä Sanoma mukana. Bilateraalista se tuskin silloin oli. Tähän Ambomaahan liittyen muistan, kun myöhemmin kysyin isältä, mitä ovat pakana ja kastettu. Eräänlaisena salomökin Lönroottina, hänen vastauksensa olivat usein moniselitteisiä. Mutta nyt hän nauraen käski kysymään naapurin Äijältä. Kyseinen pappa oli iältään suurin piirtein, kuin minä nyt. Kysyessäni hän sanoi, että eiks isäs muista enään: "Ihminen on kuin pakana, kun sillä on aamupaska takana. Ihminen on kuin kastettu, kun aamupaska on laskettu". Kun kerroin Mummille, mitä olin oppinut. Hän kyllä palautti minut oitis uskonasioihin. Ja mummoköörissä ei Äijää silitelty, vaan "korppuja" tuli joka puolelta, taannehtivasti. Olen siis näitä ns. pula-ajan poikia. Selkäranka pitkä ja suoli suora. Ja jonka nälkä ei koskaan oppinut ymmärtämään ruoka-aikoja. Elämän kohtalo oli Kalevalan sanoin: "Lukumieheks Luoja laittoi, työmiestä talo tarvis". Ai niin, synttärit meinasi unohtua, vaikka historiakaan ei vielä päässyt kunnolla alkuun. Koronahan ne romutti. Lupasin kyllä, että menen itse ulos, jos tulee kymmenes vieras. Ei tullut, pari heppua kävi. Taisin olla velkaa veikkosille. Mutta ilmojen teitä tuli kymmeniä, osanottoja. Ja me jouduimme Raijan kanssa syömään jokaisen kakkuosuuden. Olimme varmaan tämän kadun makeimmat ihmiset, uhrautuessamme ystäviemme puolesta. Vertaavat koronaa sota-aikaan, kaikkine poikkeustiloineen. Minusta niitä yhdistetään liikaakin. Kun pommit putoili, tuli kotirintamallakin rekikeli housuihin. Niinpä nytkin ostetaan ensimmäiseksi vessapaperia, vaikka vuoto olisi ollut nenäliinalla korjattavissa. Olen aina uskonut, että ihmisen pitää kuolla ennen kuin häntä arvostetaan tai kiitetään. Mutta mitä vielä, minähän sain hautajaispuheet etukäteen, ilman ruumista ja pappia. Joten minulla on harvinainen kunnia kiittää kaikkia ikääni ja kirjoituksiani arvostaneita. Teen tämän myös siksi, että Teitä ei enää ole elossa, kun minä täytän seuraavan kerran 80 vuotta. Kalevi Pirttijärvi Lauttijärvi