Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät

Lukijan pakina: Polkupyörävaras

PAKINA Nimestään huolimatta tämä tarina poikkeaa kuuluisasta italialaisesta elokuvasta. Sillä tässä polkupyörävaras voi olla eläin. Kuulin jutun Tallinnassa, bussikuskilta. Muistinvarainen versioni on täysin oma tulkinta. Tämä vähän mystinenkin juttu tapahtui Neuvostoliiton aikaan Virossa, Rakveren maakunnassa. Moskovan Suuri Sirkus oli siellä esiintymismatkalla. Tietysti mukana oli Pavlov koirineen, mutta ehdottomasti suurin vetonaula oli polkupyörillä ajavat karhut. Kiertueen viimeisenä iltana, esityksen jälkeen huomattiin järkyttävä tapahtuma. Sirkuksen vanhin ja taitavin pyöräilevä karhu, oli kadonnut jäljettömiin. No, eihän Rakveressä ollut karhuja näkynyt miesmuistiin. Niinpä ajateltiin, että kohtahan se kesy karhu kiinni saadaan. Tai se tulee itse takaisin. Muutama päivä meni etsinnöissä, mutta karhua ei näkynyt mailla eikä halmeilla. Keskustan reuna-alueella asusteli vanha mummo yksin mökissään. Hän oli kuullut karhusta, eikä uskaltanut lähteä viikoittaiselle kauppamatkalleen, jonka yleensä teki kävellen. Nyt kuitenkin alkoi ruoka loppua ja hän uskaltautui matkaan polkupyörällä. Pyörätie oli kyllä pidempi, sillä se kiersi matkalla olevan lammen. Silti se olisi avoimena turvallisempi kuin oikaiseva metsäpolku. Menomatka sujui mainiosti ja tärkeät ostokset olivat selkärepussa. Paluumatkalla ollessaan kiertämässä lampea, hän tunsi, että joku käpälöi hänen reppuaan. Hän vilkaisi pelästyen taakseen ja kauhukseen huomasi, että karhuhan se siinä lönkötteli yrittäen kielellään nuolla hänen reppuaan. Pelästyksissään hän horjahti ja tasapainonsa menettäen lensi pyörineen suin päin lampeen. Lampi oli matala, eikä hän siellä kauan viipynyt. Vaan jatkoi kiireesti pakoaan hölskyvin saappain. Jonkin matkaa juostuaan hän kuuli, että joku on takaa tulossa. Ja eikö mitä, vettä valuva karhu se siinä polki hänen pyörällään vilahtaen ohitse. Mummoa tulkittiin kylällä väärin, eikä kukaan uskonut häntä, kun hän kylällä kertoi kaikille vastaantulijoille, miten karhu oli yrittänyt käpälöidä häntä takaapäin ja sitten suutuksissaan paiskannut hänet lampeen. Varastanut hänen polkupyöränsä ja röyhkeästi polkien ajanut Mummon ohitse. Mummo vietiin lääkäriin ja diagnoosi oli: Pelästyessään mielikuvitus saanut vallan, eikä pääse mielikuvastaan irti. Viroksi : Katsu, kus sugune tauti sus o ?) Ja pitkän kauppamatkankin vuoksi, hän ehdotti mummolle hoitokotia. Karhu saatiin myöhemmin kiinni, paikasta jossa sirkusteltta oli ollut. Mutta polkupyörää ei löytynyt koskaan. Eikö totuus ollut taaskin tarua ihmeellisempi? Olisitko sinä uskonut mummon selityksen? Minä olisin kyllä uskonut. Sillä olen usein tullut väärinymmärretyksi kertoessani tositarinan. Kerrankin kerroin kavereille, että näin pupun (rusakon) lentävän pihamme ylitse. He nauroivat minut ulos, ennen kuin kerkesin selittämään, että pupulla oli vielä haukkakin selässään. Todelliseksi varkaaksi ei tässä tarinassa voi nimittää ketään. Karhullakin on nimike vain, luvaton haltuunotto. Ja pyörän tuntematon löytäjä rikkoi löytötavaralakia. Mummo olisi ansainnut urhoollisuusmitalin ja karhu vuoden hunajat. Kalevi Pirttijärvi