Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät

Marja-Riitta Björkqvist: Ravustusmuistoja Kasalajoen varrelta

Ravustuskauden alkaessa on mukava muistella ravustusta vuosikymmenten takaa. Frans Vesterbacka tuli usein Vammalasta Kasalaan ravustamaan. Setäni sai lempinimen, kun häntä kutsuttiin rapufranssiksi. Ensin kalastettiin syöttikalat. Se oli puuhaa sinänsä, mutta myös lihanpaloja käytettiin syöttinä. Merrat desinfioitiin niin kuin vastuulliset kalastajat tekevät. rapuruttoa esiintyi, mutta Kasalajoessa sitä ei vielä ollut. Rapusaalis oli toisinaan melko runsaskin. Olin Franssin kanssa viemässä pyydyksiä Kasalajokeen. Setä oli melko iäkäs. Muistan, miten jännitin kun laski mertoja jokeen. Kivet olivat liukkaita, ja pelkäsin hänen putoavan jokeen. Kaikki sujui kuitenkin aika hyvin. Saaliin määrä vaihteli päivittäin. Kun rapuja oli tarpeeksi, ne myytiin Porin hotelleihin. Sattuipa kerran ikävästi, kun varkaat olivat yön aikana tyhjentäneet rapusumpun. Myyntireissu ja ostajan tilaus oli peruttava. Isäni toimi kalastuksenvalvojana. Alamittaiset ravut täytyi lain mukaan heittää takaisin jokeen. kerran tuli tieto, että vieraita ravustajia näkyy joen varrella. Isäni lähti joelle kertomaan lakipykälästä. Vastaanotto oli tyly, melkeinpä uhkaava. Niilo sai lähteä miehiä karkuun. Narrasimme rapuja lapsena myös ystäväni kanssa. meillä oli onget ja makkaran palanen syöttinä. Saimme yleensä sangollisen. Kerran ämpäri kaatui, ja ravut putosivat jokeen. Siitä ei tullut ongelmaa, sillä kalastimme samat saksiniekat takaisin. Ystävyytemme ei rakoillut, vaikka emme päässeet yhteisymmärrykseen asiasta, kumpi meistä rapusumppuna toimineen ämpärin vahingossa kaatoi. Saaliin myimme herttaiselle paikalliselle vanhalle rouvalle. Kirjoitusta on päivitetty 3.9.2020 klo 15.38 kuvatekstin osalta. Kuvassa on Niilo Vesterbacka, ei Frans.