Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Keväinen luontoäiti tarjoilee jo ilmaista ja villiä superruokaa

Kevät on ollut poikkeuksellisen kylmä, mutta uskokaa tai älkää, kyllä sieltä maan sisältä alkaa jo puskea kaikenlaista vihreää. Luontoäiti tarjoilee ilmaista terveysruokaa sille, joka vain älyää käydä metsästä sitä hakemassa. Marion Routin kanssa löysimme ensimmäiset nokkosen versot ja voikukat uimahallin viereiseltä nurmikolta. ”Mokomia rikkaruohoja”, tuumaa moni, mutta Routin mielestä nämä kasvit ovat mitä parasta terveysruokaa. Erityisesti nokkoset ovat hänen suosikkejaan. – Vannon nokkosen nimeen. Sen käyttö on vanhaa kansanperinnettä. Esimerkiksi pula-aikana sitä käytettiin paljon, hän kertoo. Nokkosen käyttö ravintona on yllättävän helppoa. Tuoreen nokkosen syöminen kuulostaa ehkä rajulta, mutta Routin mukaan nokkosen voi saksia sellaisenaan pirtelön sekaan. – Laitan blenderiin omenamehua, banaanin paloja ja saksin sekaan nokkosen lehtiä. Kun lehdet sekoittuvat pirtelöön, ne eivät enää polta. Tällainen pirtelö tuo ihmeen hyvän olon. Nokkonen virkistää esimerkiksi muistia, Routti kertoo. Nokkosen ravintoarvot ovat ilmiömäiset. Siinä on vihreäksi kasviksi runsaasti valkuaista ja se sisältää runsaasti muiden muassa C-vitamiinia, rautaa, A-, B-, E- ja K-vitamiineja. Tuoreena ja keittämättömänä nämä arvot ovat parhaimmillaan. Kiehautettuja nokkosen versoja voi käyttää leivonnaisissa, kastikkeissa, paistoksissa ja kaikenlaisissa kasvisruoissa. Kuivatut nokkoset soveltuvat hyvin talven mittaan käytettyinä minkä tahansa ruoan ravintoarvojen parantamiseen. Luonnonvarainen nokkonen kerätään villivihanneskäyttöön keväällä, kun versot ovat 10–15 sentin pituisia. Omalla maalla tai puutarhassa kasvavan nokkoskasvuston voi niittää, jolloin siitä voidaan kerätä nuoria pehmeitä versoja pitkin kesää. Nokkosta kerättäessä tulee muistaa, ettei sitä pidä kerätä kompostin läheisyydestä tai muutoin hyvin ravinteikkaalta paikalta, sillä silloin se voi sisältää liikaa nitraatteja. – Lisäksi hyvä peukalosääntö on pitää sadan metrin etäisyys lähimpään tiehen, kun keräilee villivihanneksia, Routti neuvoo. Villivihanneksia kerätessä kannattaa muistaa, että jokamiehenoikeus koskee ainoastaan ruohovartisia, maasta saatavia kasveja. Esimerkiksi kuusesta ei saa ottaa kuusenkerkkiä tai koivusta lehtiä ilman maanomistajan lupaa. Voikukkaa Routti käyttää lähinnä maksan puhdistukseen. Villivihanneskäyttöön voikukasta soveltuvat nuoret, heleänvihreät, ja sileälaitaiset lehdet. – Salaatin koristeluun voi käyttää kukan terälehtiä, hän vinkkaa. Routti kiinnostui erilaisten yrttien käytöstä jo parikymppisenä. – Tuolloin minusta tuli kasvissyöjä ja aloin käyttää yrttejä teeaineksina. Valmistin myös tinktuuroita kotilääkintään. Nykyisin syön myös kalaa, hän kertoo. Villivihanneksia hän alkoi käyttää seitsemän vuotta sitten. – Eräät ystävämme alkoivat käyttää villivihanneksia. Heidän häissään oli tarjolla esimerkiksi maitohorsman nuoria versoja. Ne ovat todellisia herkkuja, joita voi valmistaa ja käyttää parsan tapaan. Hän on miehensä kanssa muuttanut Karvian Sarvelaan Turusta. Talossa on menossa remontti, ja suunnitelmissa on elää mahdollisimman omavaraista elämää luonnon helmassa. – Pihassamme kasvaa villivihanneksia joka lähtöön. Lisäksi kaikenlaisia taimia on jo laitettu multaan odottamaan säiden lämpenemistä, Marion Routti juttelee. Kevään villivihanneksia ovat esimerkiksi nokkonen, poimu-lehti, maitohorsma ja voikukka. Poimulehdet ovat valmiita syötäviksi sellaisenaan, vaikka leivän päällä tai salaatissa. Lehdet käyvät hyvin raaka-aineiksi myös lämpimiin kasviksia sisältäviin ruokiin, kuten paistoksiin, patoihin, keittoihin, muhennoksiin. Nuoren juuri puhjenneen poimulehden maku on pehmeän hienostunut ja pähkinämäinen, muistuttaen auringonkukan versojen tai maa-artisokkien makua. Poimulehteä voi puoliviljellä nyppimällä kasvustosta kukkavarret pois heti niiden ilmaannuttua tai niittämällä kasvustoa kesän mittaan. Silloin kasvi muodostaa uusia hyvänmakuisia lehtiä pitkin kesää. Alkukesän ensimmäiset maitohorsman versot sopivat hyvin parsan tavoin keitettäviksi. Kerätyt versot huuhdellaan ja keitetään kevyesti suolalla maustetussa vedessä. Versot tarjotaan yksinkertaisimmillaan yrttiöljykastikkeen kera Esikeitettyjen horsmanversojen käyttämistä wokkipannulla ja maustamista soijakastikkeella kannattaa kokeilla. Voikukan lehdet kannattaa kerätä mahdollisimman nuorina. Lehden keskellä oleva väkevän makuinen lehtiruoti kannattaa riipiä pois. Voikukan lehdet soveltuvat raakoina salaatteihin ja kypsennettyinä vihannespaistoksiin ja keittoihin. Keitettyjä voikukan juuria voidaan tarjota juuresten tapaan. ”Laitan blenderiin omenamehua, banaanin paloja ja saksin sekaan nokkosen lehtiä.”