Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Kummitteleeko täällä, tuumivat eskarilaiset kirjailijakodin tummaa tunnelmaa

Vanhassa on jotain kiehtovaa ja hiukka pelottavaakin. Matilda Roslin-Kalliolan kirjailijakoti sai maanantaiaamuna pieniä vieraita, kun Norkoolin päiväkodin eskarilaiset seikkailivat kotikuntansa museoissa. Pienessä 1800-luvun kodissa oli tavallaan kaikki, mutta ei silti oikein mitään. Miten voi kuvitella asuvansa talossa, johon ei tule vettä ja ruuan lämmittämiseksi pitää tehdä tuli. Vesisoikko riitti iltapesun hoitamiseen. Ei edes suihkua! –Pelottavaa. Voisko täällä kummitella? Menisin mieluummin pimeään metsään, tuumi 6-vuotias Irina Varjonen. Ilme kuitenkin paljasti, että kyseessä oli vain mielikuvituslaukka. Tyttö istahti keinutuoliin ja antoi katseen kiertää. Myös Okko Ojamo istahti keinuun ja antoi nojan viedä ja tuoda. Joku pohti oikeutetusti, että vanhuus on niin erilaista. Siiri Asmala istui kirjailijan työpöydän ääreen ihmettelemään, millaisia Matildan kynät ovat olleet. Mustepullon vierestä löytyi onneksi lyijykynäkin. Aika pieni on kirjailijakin ollut, sillä pöytä oli Siirille sopiva. –Vinttiin ei saa mennä, opasti lastentarhanopettaja Elina Juhala. Sekös kummastusta herätti, sillä paikalla olivat Vintti-ryhmän eskarilaiset. Toinen puolisko 26 lapsen ryhmästä oli tulossa perässä. –Viikon päästä menemme pyttymuseoon. Lapset tulevat yllättymään, kun siellä ei olekaan vessanpyttyjä, Juhala totesi silakkapyttyjen ja kalastusvälineiden kokoelmasta. Ulkona talon pärekatto herätti ihmetystä. Pienten mietteisiin jäi päiväkodille palatessa paljon pähkäiltävää. –Kaikessa maailmassa ei ole silleen kuin kotona, pojat pohtivat. Marjo Keski-Heikkilä