Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Video: Heila löytyi helluntaina 60 vuotta sitten - toinen täydentää sujuvasti toistaan

AHLAINEN Rakkaus on keskinäistä ymmärrystä ja vastaantuloa. Taisto Paattiniemi , Ahlaisten Äijä, vuosimallia 2015 pukee lopulta vasta viimeisenä lauseenaan sanoiksi ne tunteet, jotka sydämestä kumpuaa. Helluntai-heila löytyi koko elämäksi. Helluntaina 9.6. tulee kuluneeksi 60 vuotta siitä, kun hän 20-vuotiaana ja Airi 23-vuotiaana tahtoivat toisensa. Airi Paattiniemi kertoo, että oli puoli vuotta ehtinyt Olla Ruotsin vuosien jälkeen Vaasassa, kun Taisto löysi hänet Kotirannan työväenyhdistyksen tansseista. Ruotsista ostettu klänninki kiinnitti huomion ja kellohameen kantaja osoittautui siksi oikeaksi. Armi kertoo miten Taisto talutti Laihian kirkon alttarille vähän liiankin nopeasti. Toppuutella piti miehen vauhtia – jo silloin. Otteissaan ja teoissaan rohkea Taisto ymmärtää, että hän tarvitsi rinnalleen rauhallisen naisen. Airi ymmärtää, miksi juuri hänen mielitiettynsä on tarinankertoja. Miehen ja naisen kuuluu täydentää toisiaan. –Välillä ärsyttääkin, kun toinen jää joka paikassa suustaan kiinni, Airi virnistää lempeästi. –En sitä moitteeksi sano, mutta välillä minun on pitänyt odottaa, Taisto kuittaa huumorilla. Sainionrannantien kodin idyllissä Ahlaisten ja Merikarvian rajalla asuu nyt 60 vuotta vanhempi pariskunta vakaata elämää. –Meitä yhdisti myös halu pärjätä. Jostain löytyi sormuksiin rahat. Kyse ei ollut vaimon laihialaisesta nuukuudesta vaan taloudellisuudesta. Taisto muistaa, miten Vaasa-lehden rotaation yövuorosta uupuneena matkusti junalla Vaasasta Laihialle hääpäivän aamuna. Ilman tutun konduktöörin herättelyä, mies olisi nukkunut onnensa ohi. Rohkeus niin pilkkijäillä kuin rakennuspuuhissakin osoitti kuitenkin vuosien varrella, että likeltä piti. Silloin arvoja piti tarkistaa, muttei muuttaa. Yhteiset matkat ulkomaille ja Ikaalisiin harmonikkafestivaaleille ovat jatkuneet jo neljännesvuosisadan. Ja nyt Airi tarvitsee miestään kenties enemmän kuin koskaan. –Omaishoitajana olen ollut vuoden. Kai sitä leipomistakin täytyy vielä kokeilla, isäntä innostuu. Aikoinaan hänestä piti tulla laivakokki, mutta äiti ei päästänyt merille kolmatta poikaansa. Pariskunta aloitti yhteiselon Vaasassa. Taisto oli töissä Strömbergillä, sitten elokuvakoneen käyttäjänä ja Vaasa-lehden rotaatiossa. Pietarsaareen hän jahkautui juuri elokuvakoneen käyttäjäksi, kun sai vakituisen työn. Pietarsaaressa perheeseen syntyivät tyttäret Maaret ja Mervi. Elokuvavuosina pomo järjesti yösijan aina Kämpin hotellista huoneesta kaksi. Siinä samassa olivat aina yöpyneet myös säveltäjä Sibelius ja marsalkka Mannerheim. Kirvesmiehen pojalla oli näytön paikka ja isän ohjeen mukaisesti jakaus pidettiin herrasmiesmäisesti suorassa. Ruotsin kielenkin hän oppi kuuntelemalla. Airi sen jo osasi, joten hänelle viinikassana löytyi aina töitä. Matka jatkui Kurikkaan, josta molemmat saivat töitä. Siellä perhe alkoi haikailla Ahlaisiin, jonne Taisto oli perintötontilleen rakentanut mökin. 1970 viimein tärppäsi, kun hän pääsi tavaratalo Lipsin vahtimestariksi ja sieltä lopulta Kemiralle, jossa vierähti lopulta 20 vuotta. –Olen sellainen elämän sekatyöläinen, isäntä toteaa. –Kaikki se työ on rehellistä työtä, vaimo täydentää. Kätevänä miehenä Taisto rakensi perheelleen mökistä kodin omin käsin lapsuudenmaisemiin vuonna 1986. Viimeksi valmistui kahden istuttava keinu. Pariskunnan yhdessätekemisen, pienet eleet ja huomionosoitukset kuuluisi kaikkien eripuraisten pariskuntien nähdä. Suhdetta pitää hoitaa, että se kestää. Ei ihme, että eräs isokoskelo Paattiniemen kattojen yllä kaarrellessaan päätti rakentaa pesänsä juuri Paattiniemen puuliiterin alle. –Sama isokoskelo tuli huhtikuussa 6. kerran hautomaan. Yli 10 pikkulinnun kanssa ne lähtivät, Paattiniemi kertoo rakkauden tyyssijasta.