Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Heikki Mäkilehto 90 vuotta: Kalastaja saa aina särvintä pöytäänsä

Elävästi muistuvat Heikki Mäkilehdon mieleen ensimmäiset kerrat, kun hän noin 10-vuotiaana pääsi isänsä Hermannin mukaan merelle kalastamaan. Vuosia myöhemmin kalastus antoi kesäisin elannon, talvisin lähinnä metsätyöt. Viime lauantaina 90 vuotta täyttäneen Heikin elämäntaipaleeseen liittyy monia muistoja. Elämän polulla on ollut ilon, mutta myös surun hetkiä. Viimeiset runsaat 11 vuotta on kulunut pirtin lämmössä yksin aviopuolison, Lahjan, jouduttua aivoverenvuodon vuoksi laitoshoitoon. Kuusi vuotta sitten oli edessä rakkaimpansa saattaminen haudan lepoon. Kuusivuotisen kansakoulun Heikki kävi Alakylän koulussa. Lisäoppia antoi parin vuoden aikana ja kaksi kertaa viikossa iltaisin pidetty jatkokoulu, jossa lähinnä luettiin Kalevalaa ja muuta kirjallisuutta. Kun ikää karttui, niin pääsi mukaan tositoimiin isän kanssa. –Olin varmaan viiden-kuudentoista ikäinen, kun sitten isän kanssa kävimme yhdessä kalassa. Kun isäni ei ikänsä vuoksi sotaan joutunut, niin kalastus jatkui myös sota-aikana. Polttoaineesta tosin oli pula. Kansanhuollon luvilla sai vähän ostaa ja lisää hankittiin ”pimeesti”. Kun ruokaakin oli tarjolla niukasti, niin täällä rannikolla pärjättiin paremmin juuri kalastuksen myötä, Heikki muistelee. Tammikuussa 1947 alkoi varusmiespalvelus Turun laivastoasemalla Pansiossa. Alokaskoulutuksen jälkeen hän lähti Suomenlahdelle miinoja raivaamaan. Armeijassa vierähti 8,5 kuukautta. Armeijan jälkeen Heikki alkoi isän kanssa päätoimisen kalastuksen kestäen vuosittain avoveden aikaan. Rääkipaatilla ajoverkkokalastusta, merikarvialaisittain sanottuna rääkikalastusta ja pyyntiä silakkarysillä kesti aina 1960-luvun alkupuolelle yhdessä isän kanssa. Tämä kalastus päättyi isän korkean iän vuoksi, mutta jatkui yksin pikkuverkoilla. Suuria vaaratilanteita ei Heikki muista, tosin joskus meri myrskysi melkoisesti. –Kovin huonolla ilmalla ei merelle lähdetty. Katsottiin ilmapuntarista, että millaista säätä on luvassa. Pieni napautus ilmapuntariin kertoi tulevasta säästä. Lisäksi vuosien varrella ammatti koulutti muitakin merkkejä, jotka myös antoivat viitteitä tulevasta. Ilmapuntari ja kompassi, siinä olivat tärkeimmät apuvälineet. Nythän ovat käytössä kaikuluotaimet ja muut hienoudet. Silakkaveneet saapuivat rantaan iltaisin. Kalaa lähti autoilla maakuntaan. Myöhemmin myös silakkaa vietiin ruuaksi minkeille. Oman lisänsä antoi Merikarvianjoki nahkiaispyynnin alettua 15. päivänä elokuuta. Nahkiaisia tuli kohtalaisesti. Paistetut nahkiaiset lähetettiin linja-autolla Poriin välittäjille. Nahkiaispyyntiä riitti aina jäiden tuloon asti. Kalastus Merikarvialla näytteli melkoista osaa elannon hankkimisessa. Parhaimmillaan venekuntia oli yli sata. Nyt ammattikalastajia löytyy vain muutamia. Kalastusta Heikki seuraa edelleen, ja tietysti kala kuuluu myös lähes joka päivä ruokapöytään. Kauppakäynnit onnistuvat mönkijällä. Osa ruuista valmistuu itse tehden, osa löytyy tyttärien tekemänä pakastimesta. Päiväohjelmaan liittyy tietysti seuraaminen, mitä maailmalla tapahtuu. –Kyllä tilanne huolestuttaa. Levotonta on. Ei voi ymmärtää, mikä saa tekemään tuollaisia hirmuisia terrori-iskuja. Tuntuu vähän siltä, että Suomessa ollaan liian luottavaisia, ettei täällä voisi vastaavaa tapahtua, Heikki miettii. Heikki Mäkilehto synt. 27.5.1927 Vanhemmat: Hilja ja Hermanni Mäkilehto 6 v. kansakoulua+ 2 v. jatkokoulua Avioon Lahja os. Tammisen kanssa 27.8. 1944 presidentin luvalla. Kolme lasta, kuusi lastenlasta ja 8 lastenlastenlasta Leskeksi 2011 Kolmannen polven kalastajana toimeentulo 1940-luvun lopusta aina 1970-luvun alkuvuosille avoveden aikaan kalastuksesta, talvisin lähinnä metsätöistä. Aktiivikalastuksen jäätyä elanto kirvesmiehenä aina eläkevuosiin asti. Asuu yksin synnyinkodissaan ja seuraa edelleen aktiivisesti kalastusta Merikarvialla.