Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Kolumni: Minkä takia olette tuollaisia?

Satakuntalaiset ovat vieraanvaraisia, mutta vähän sisäänpäin lämpenevää porukkaa. Kyllä se siitä, kun he oppivat tuntemaan sinut. Näillä saatesanoilla helsinkiläiset ystäväni lähettivät minut matkaan, kun tämä plikka porhalsi toukokuun lopussa kesätoimittajaksi Pohjois-Satakuntaan. Eihän minun oikeastaan pitänyt tulla tänne. Hain alun perin Satakunnan Kansaan kesätöihin. Olen viettänyt teini-iässä neljä vuotta Porissa, ja ajattelin näin puolen vuosikymmenen jälkeen tulla takaisin verestämään silloin kerättyjä traumoja. Tammikuussa puhelimeni soi ja minulta kysyttiin, että haluanko tulla haastatteluun Kankaanpään Seutuun. Vastatessani en edes tiennyt, missä Kankaanpää on. Tähän mennessä se on sentään selvinnyt, vaikka moni muu asia on edelleen hämärän peitossa. Minä vietän siis tämän kesän Merikarvialla, Kankaanpäässä ja Noormarkussa. Nyt viikon Satakunnassa asuneena voin todeta, että vieraanvaraisuus pitää ainakin paikkansa. Minulle on tarjottu kahvia muutamassa päivässä enemmän kuin koko elämäni aikana olen yhteensä juonut. Elämä on täynnä jatkuvia yllätyksiä, kun ei käsitä aivan kaikkea mitä ihmiset yrittävät sanoa. Edelleen minulle on täysin hämärän peitossa esimerkiksi se, missä sijaitsevat Köörtilä, Peippu, Pooskeri tai Filppula. Enkä todellakaan ymmärrä pesäpalloa. Se on vissiin kova harrastus täällä. Siitä ainakin kaikki uudet työkaverit puhuvat jatkuvasti. Kun pahimmasta alkukankeudesta on toivuttu, ei tämä oikeastaan ole niin paha juttu. Tajusin viikossa murtavani taas sujuvan sutjakkaasti Poria ja toivon oppivani vielä ymmärtämään muitakin ihmisiä. Opin pesäpallon säännöt. Noin suunnilleen ainakin. Minulla on sukujuuret vahvasti Satakunnassa, joten ehkä opin myös itsestäni jotain uutta tämän reissun aikana. Ja saan todistettua ystävilleni, että satakuntalaiset ovat oikein mainiota porukkaa. Kunhan heidät oppii tuntemaan. Eli ei siis muuta kun: Morjes, tulkaa jutul ku törmätää! Tai jotain sinnepäin. Kirsi Rajala, toimittaja "Elämä on täynnä yllätyksiä, kun ei käsitä mitä ihmiset yrittävät sanoa.