Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Sopuisa pariskunta viihtyy samassa paatissa - kalastavat yhdessä ja pystyttivät kalakaupan Köörtilään

Kalastajien rivit Suomessa harvenevat vinhaa vauhtia, mutta Kalevi ja Pirjo Ahonen uivat vastavirtaan. He aloittivat kalastuksen yhdessä Köörtilän edustalla vuonna 2008. Tänä keväänä sopuisa pariskunta avasi kalakaupan kylässä. –Myimme kalaa kodistamme käsin ennenkin, mutta koska talomme sijaitsi sen verran kaukana tiestä, kukaan ei osannut sinne. Hankimme tontin aivan tästä Rantatien varrelta, ja rakensimme tähän uuden talon ja tilat myymälälle, Kalevi Ahonen kertoo. Putiikki on auki perjantaisin koko päivän ja lauantai-iltapäivisin. Aamupäivisin he käyvät myymässä kalaa Merikarvian torilla. –Muinakin aikoina kauppa on auki, jos vain satumme olemaan paikalla. Aina tässä ei ehdi olemaan, sillä välillä täytyy kalastaakin, he juttelevat. Kalevi Ahonen korostaa, että kaikki heidän myymänsä kala on villiä, Köörtilän edustalta nostettua. Kasvatettua kalaa tai Norjan kassilohta on putiikista turha kysellä. –Moni asiakkaamme tuntuu haluavan nimenomaan aitoa luonnossa kasvanutta kalaa ja he kysyvät erikseen, onko myynnissä varmasti villiä kalaa. Meiltä saa takuuvarmasti lähiruokaa, Pirjo sanoo. Syntyjään köörtiläläiselle Kaleville kalastus on jo ennestään tuttua touhua, sillä hän työskenteli kalastajana pari vuosikymmentä aina 1970-luvulta lähtien. Sen jälkeen hän ehti tekemään monenlaisia hommia kuivalla maalla. Omia yrityksiäkin hänellä on ollut, kuten esimerkiksi mattopesula sekä alihankintayritys, joka valmisti erilaisia muovituotteita. –Jonkinlainen mielenhäiriö se taitaa olla, että tähän hommaan uudestaan ryhdyin, mies tuumailee. Pirjolle kalastus on aivan uutta työtä. Tosin hänen pomarkkulainen isoisänsä Eino Hakanen oli ammattikalastaja Isojärvellä. Hänellä on vielä tallella isoisän itsensä tekemä tuohikorkkinen verkko. –Olen syntyjäni porilainen, mutta olen aina viihtynyt hyvin maalla. Siellä Pomarkussa pääsin lapsena isän kanssa toisinaan kalaan. Sen enempää aikaisempaa kokemusta minulla ei kalastuksesta ole, hän juttelee. Pirjo ei tunne pelkoa merellä liikkuessaan. –Mitä syvempi meri, sitä parempi, niin ei ainakaan törmää kiveen. Vedethän täällä ovat todella karikkoisia. Jos tuulee kovaa, niin silloin en merelle halua lähteä lainkaan, ja eihän siellä saisi verkkoja nostettuakaan kovalla tuulella. Kalevin mielestä tuulet rannikolla ovat yleisesti ottaen voimistuneet 1980-lukuun verrattuna. –Silloin ei tarvinnut paljoa säätiedotuksia seuraillakaan, mutta esimerkiksi viime keväänä oli viisi myrskypäivää. Tuntui kuin syyssäät olisivat vallinneet. Lisäksi meri on rehevöitynyt. Eniten syytän siitä kyllä merimetsoja. Jos vajaa 200000 merimetsoa tuossa rannikolla pyörii, niin kyllähän maalaisjärkikin sen sanoo, mitä siitä seuraa. Pyydyksenä he käyttävät rysiä ja verkkoja. –Rihmalevät tarttuvat pyydyksiin ja hylkeet repivät verkot, Kalevi kuvailee kalastajan arkea. Kevät on kalastuksen kiivainta sesonkiaikaa. Työtä tehdään välillä miltei vuorokauden ympäri. –Hiljattain ehdin nukkumaan vain neljä tuntia kolmen vuorokauden aikana. Kalaa lähdetään pyytämään yöllä yhden kahden maissa. Päivällä riittää fileeraushommia ja illalla lähdetään uudestaan kuuden maissa kalaa pyytämään, Kalevi kertoo. Kalastuspolitiikka ei saa Kalevilta kovin korkeita pisteitä. –Kalastuksenvalvontaan valtio sijoittaa kymmeniä miljoonia, ja samaan aikaan kalastajille asetetaan joukoittain rajoituksia. Meressä on paljon lohta, mutta senkin kalastus on niin tarkoin rajattua, ettei kukaan pysty elättämään itseään pelkällä lohenkalastuksella. Kalastajalla saa olla käytössään neljä rysää, joista yhden saa laskea veteen heti keväällä, seuraavan 10. kesäkuuta ja kaksi viimeistä 17.6. Samalla lohenpyyntiä rajoitetaan määrällisesti. –Nykypäivänä kalastusta kannattaa harjoittaa vain kesäaikaan. Talviaikaan kalaa saa heikosti, koska merimetsot ja hylkeet ovat syöneet kaikki mateet merestä. Talvisin korjaamme ja teemme uusia pyydyksiä. Kovaa työntekoa ahkeralla pariskunnalla riittää, mutta he vaikuttavat tyytyväisiltä elämäänsä Köörtilän maalaisidyllissä. Kalastajat saavat tehdä monipuolista työtä luonnon keskellä ja olla oman itsensä herroja. Ei hullumpi elämäntapa.