Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Pentinkulman metsätilalle ei motoja päästetä - 68-vuotias isäntä hoitaa yhä metsurin hommat

Haapaniemen tila taitaa olla Merikarvian syrjäisin mahdollinen maatila Koittankosken sivukylän etäisimmällä kulmalla. Mutkitteleva hiekkatie kulkee metsien ja peltojen keskellä, kunnes lopulta päätyy yksinäisen maalaistalon pihalle. Paikka sijaitsee kolmen kunnan: Merikarvian, Kristiinan ja Isojoen rajamailla. Kiltti Arska-koira on pihamaalla vastaanottamassa vierasta häntä heiluen. Laitumella näkyy isopäistä lihakarjaa. Kohta astuu ovesta isäntäväki tervehtimään tulijaa. Talon riuska isäntä on hoitanut maatilan töitä jo viidenkymmenen vuoden ajan. –Isäni sairastaessa työt kaatuivat päälle, kun olin vielä alaikäinen. Virallisesti minusta tuli talon isäntä 18-vuotiaana 13.6. 1967, Vilho Koskela kertoo. Mies on siis jo 68-vuotias, mutta hoitaa edelleen karjan ja tekee moottorisahalla tilan metsätyöt. –Tänne ei motoja päästetä. Metsätyöt ovat itselleni rakasta työtä. Niissä on se hyvä puoli, että niitä voi tehdä oman kunnon mukaan. Jos työ toisinaan tuntuu raskaalta, voi jättää puun kasvamaan ja lähteä lepäämään. Eläkepäiviään mies on jo alkanut suunnittelemaan. –Minä, sonnit ja mullit olemme katoava luonnonvara. Poikani tulee tähän jatkamaan metsien hoitoa. Hän opiskelee parhaillaan alaa Kullaan metsäopistossa. Kun EU tuli, tajusin, että karjanhoitoon ei enää kannata panostaa. Lypsykarjasta luovuimme kauan sitten, eikä poikani aio jatkaa pihvikarjankaan pitoa. Kuulostaako nimi Vilho Koskela jotenkin tutulta? Tällainen fiktiivinen henkilö tuli Suomen kansalle tutuksi Väinö Linnan romaaneista. Nimi esiintyy sekä Tuntemattomassa sotilaassa että Täällä Pohjantähden alla –romaanitrilogiassa. – Tuntematon sotilas on ainut romaani, jonka olen lukenut kannesta kanteen. Metsätonttini puolestaan olen nimennyt Pentinkulmaksi Täällä Pohjantähden alla -kirjan mukaan, mies juttelee. Toisen maailmansodan tapahtumat vaikuttivatkin aikoinaan raskaasti koittankoskelaisen Koskelan perheeseen. –Koskelan perheen kaikki pojat joutuivat rintamalle, Isäni oli heistä keskimmäinen ja ainut joka selvisi sodasta hengissä. Hänkin oli haavoittunut pahasti ja kuoli sitten lopulta vuonna 1970, koska sydän ja keuhkot olivat sodassa vahingoittuneet. Toinen setäni oli muuten nimeltään Vilho Koskela . Elämä on koetellut rankasti myös talon nykyistä isäntää; hänen pieni lapsensa hukkui kaivoon vuonna 1987. –Se oli kylmä talvi. Pakkasta oli yli 30 astetta. Olin navetassa. Meillä oli siihen aikaan lypsykarjaa. Pikkuinen oli lähtenyt perääni ja mennyt kaivon luokse. Siihen oli tullut ohut jääkansi, joka ei kestänytkään lapsen painoa. Mitään ei ollut tehtävissä lapsen pelastamiseksi. –Se on sellainen asia, josta ei ikinä pääse yli, eikä tarvitsekaan, hänen vaimonsa Sinikka toteaa. Syrjäisessä maalaistalossa elettiin alkeellisissa olosuhteissa aina 1970-luvulle saakka. –Puhelin tuli vuonna 1973 ja sähköt 1974. Ihan hyvin täällä silti pärjättiin ilman niitäkin. Nythän puhelinjohdot on vedetty pois, kun lankapuhelinta ei enää käytetä. Uuneilla lämmitämme pääosin talomme edelleen. Viisikymppisiään Vilho Koskela vietti Kanarialla Inglesissä. Siellä hän ihastui hiekkarantaan, ja sellainen löytyi myöhemmin kotimaasta Siipyystä. –Ostimme sieltä kesämökin, ja parhaillaan meillä on rakenteilla rantaan uusi huvila. Oman mielenkiintonsa paikkaan antaa se, että Haukion huvila sijaitsee heidän tonttinsa läheisyydessä. –Aina kun Jenni ja Sauli tulevat käymään mökillä, pusikot kuhisevat henkivartijoita, Koskela kuvailee. Omalla mökillään Koittankosken viimeisen karjapaimenen on hyvä latailla akkujaan, sikäli mikäli kova työmies sitten osaa löhöillä! Vilho Koskela aloitti Haapaniemen tilan isäntänä 18-vuotiaana 13.6.1967. Hänen isänsä oli sairastunut ja kuoli vuonna 1970. Isä oli vahingoittunut pahasti toisessa maailmansodassa. Tila sijaitsee Koittankosken kylässä noin viiden kilometrin päässä kylän keskustasta. Paikka sijaitsee kolmen kunnan: Merikarvian, Kristiinan ja Isojoen rajamailla. Tilalla on aikoinaan kasvatettu lypsykarjaa ja sikoja. Nykyisin tilalla kasvatetaan lihakarjaa. Metsäpalstansa Vilho Koskela on nimennyt Pentinkulmaksi Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -romaanitrilogian mukaan. Romaanin yksi henkilöistä on nimeltään Vilho Koskela. "Minä, sonnit ja mullit olemme katoava luonnonvara.