Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Kesäteatteria Krookasta: Parempi jäniksen jäljillä kuin selässä

Murheiden summa on vakio. Toivottavasti ilojenkin. Jotenkin hämärästi Krookan kesäteatterin Jäniksen vuodesta muistuu mieleen 1970-luvun alku. Silloin öljykriisi puhutti ja liian isot ikkunat saivat ihmiset murehtimaan. Tiivistettiin ja tiivistettiin ja lopputuloksen me tiedämmekin. Niin ne öljyiset vuodet vain toistavat itseään, vaikka murheet hieman muuttavatkin muotoaan. Ilmastonmuutoksen jyllätessä ja osinkojen perässä laukatessa moni totuus unohtuu, ellei pysähdy jänisten kanssa juttusille. Tai edes pysähdy katsomaan, miten maailma makaa. Hiilijalanjälki on lanseerattu ja se syyllistää, vaikkei purjehduksen ahavoittamin kasvoin sitä vitivalkoisinta hymyä väläyttelisikään. Nisäkkäillä ja nisäkkäillä taitaakin olla paljon jaettavaa. Ainakin pitäisi olla, jos mielii havahtua ja pysähtyä suurten asioiden äärelle. Kirjailija Arto Paasilinna pysähtyi jo tuolloin Jäniksen vuonna 1975 ja saman teki omalla tavallaan Risto Jarvakin elokuvaversiollaan 1977. Ilakointi ja kerskakulutus tallaavat yhä omia polkujaan. Jänikset muistuttavat fibonacci-kertoimellaan välillä olemassaolostaan, mutta muuten ne saavat temmeltää rauhassa. Edelleenkin ainaiset murehtijat ihmettelevät, missä mennään. Pulleilla city-pupuilla olisi varmaan asiaa, mutta kuka niiden matkaan nyt lähtisi?! Ouraooppera-yhdistys on jälleen tarttunut ajankohtaiseen teemaan. Jäniksen vuosi ei kiinalaisen kalenterin mukaan joka vuosi koita, mutta koettelee kyllä. Ihminen vaan ei opi. Annu Valosen ohjauksessa harrastajanäyttelijäkaarti pääsee komeasti vahvuusalueilleen. On lupa laulaa ja merellinen näyttämö tarjoilee parastaan. Miten hienoa onkaan, että näin moni harrastajanäyttelijä saa äänensä lentoon. Lauluissa kuulee virran soljuvan. Tilaa lauluille on paketoitu sopivasti. Laulut kajahtavat herkkinä – ja rajuinakin ne pysäyttävät. Kun uhraaja astuu kuvioon, ihan selkäpiitä karmii. Niin on varmaan tarkoituskin. Miten sitä ihminen muuten havahtuu?! Niin käsittämätöntä on poljentomme yhteiskunnan oravanpyörässä, jossa yhä harvempi raataa yhä kovemmin. Samaan aikaan jollotetaan itsemääräämisoikeudesta, valinnanvapaudesta ja oikeudenmukaisuudesta keskeisinä arvoina. Millaisia farsseja sote-kiemuroista vielä saadaankaan kylien näyttämöille?! Unettomuus, stressi ja paineet kielivät, että anturamme ovat äärimmilleen viritettyinä. Ehkä vuorotteluvapaan kokeneet sentään pystyivät kuukausien aikana irrottautumaan kunnolla vyörytyksistä. Ainakin enemmän kuin ne, jotka muka lähtevät Lappiin tietylle viikolle ja kotiutuvat vielä väsyneempänä. Ai niin, mutta vuorotteluvapaatkin karsittiin pois kilpailukyvyn tieltä. Moni katsoja kiinnitti LC Merikarvian toteuttamiin lavasteisiin huomiota. Tyylikäs harmaa nyansseineen huomataan, mutta se ei varasta show'ta. Ihan oma lukunsa on jälleen merimaisema, jota ohjaaja käyttää luontevasti palvelemassa näytelmää. Yksinkertaisen tyylikkäiden lavasteiden ideanikkariksi paljastuu ohjaaja itse. Annu Valosen ideat niin kännykkäkohtauksissa kuin erätuvalla avautuvat hauskoina elementteinä. Puhuvia päitä on uuvuttamassa ihmispoloa niin monella eri tavalla. Kesäteatterin väliajan tarjoilut saivat nekin haukkomaan henkeä. Lohileivät vyöryivät yli äyräiden ja porkkanaleivosten koko ei jättänyt ketään kylmäksi. Juttukokonaisuutta muutettu. Videoklipit poistettu 6.7. klo 9.03 Seuraavat näytökset ke 5.7. klo 18, to 6.7 klo 18, pe 7.7. klo 18 sekä su 9.7. klo 14 ja 18. "Ihan selkäpiitä karmii. Niin on varmaan tarkoituskin."