Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Annu Valosen kolumni: Soli kova tryki

Näillä sanoilla olisi varmasti edesmennyt isoäitini, Aino-mamma, luonnehtinut meikäläisen paria viime kuukautta, kun ravasin kieli vyön hommasta toiseen. Aino-mamma oli kova työihminen, aamusta iltaan työn touhussa maatilalla, josta työt ei lopu ikänäs! Jotain on siirtynyt verenperintönä itselleni, sillä kyllä tämä työstä käy tämä taiteileminenkin ja kunnan kulttuurisihteerinä hääriminen sekä yllätyskeikkojen yhdisteleminen. Eikä kivoista keikoista tietenkään voi kieltäytyä. Tyypillinen työpäiväni parin viime kuun ajan oli suunnilleen seuraavanlainen: Aamulla herätys puhelimeen viimeistään seitsemäksi, siitä kuntaan tekemään kulttuurisihteerin hommia, sitten vauhdilla autolla Porin kesäteatterin Risto Räppääjän harjoituksiin. Ajaessa luurit päässä muutama työpuhelu artisteille, hiotaan vierailun yksityiskohtia ja aikatauluja, miehelle ja tyttärelle soitto Helsinkiin, perhettäkin pitää muistaa vielä kun sellainen on. Sitten kesäteatterissa neljä tuntia kiivasta näytelmän harjoittelua toppatakki päällä jäätävässä tuulessa. Sieltä taas autolla Jäniksen vuoden harjoituksia ohjaamaan. Jossain välissä piipahdus kuntaan, välttämättömimmät sähköpostit ja tapahtumiin liittyvä organisointi ja tiedotus. Muistilistat sen päivän töistä, minkä ehtii vielä huomenna hoitaa. Kääk! Kiivasta vauhtia ilta kymmeneen saakka, jolloin oli valmis kallistamaan päänsä tyynylle ja näkemään unia, mistäpä muustakaan kuin töistä. Parhaat ohjaus- tai näyttelemiseen liittyvät ideani olen saanut juuri ennen nukahtamista, tosin ne tietenkin vielä pitää sitten kirjoittaa paperille, koska aamulla niitä ei enää muista. Vuosia sitten kun tyttäreni oli päiväkodissa, hän kysyi minulta teatterille mennessäni: Mitä sä äiti oikeen teet siellä teatteritöissä? Sanoin että, voi rakas, ihan sitä samaa mitä sinäkin päiväkodissa, leikin laulan ja juoksen ympyrää. Sanotaan että kun kokee työn iloa, se on paras burn-outin torjuja. En tiedä mitään sen parempaa tunnetta, kuin se, että omalla työllään saa ihmiset nauramaan ja liikuttumaan, viihtymään, edes hetken arjen keskellä. Musiikki ja taide ylipäätään on pelastanut monet ihmiset masennukselta, jopa itsemurhalta. Merikarvian kunta on mielestäni kunnioitettavalla tavalla tajunnut taiteen merkityksen ja panostaa kulttuuriin, toisin kuin monet muut kunnat Suomessa, joissa kulttuurin tarjontaa on karsittu säästösyistä todella rankalla kädellä. Se on aika lyhytnäköistä. "Sanotaan että kun kokee työn iloa, se on paras burn-outin torjuja.