Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Väre nosti palvelun tason katolle asti –Kauppa tarvitsee yhä kohtaamisia

Kun kerran kauppias ryhtyy palvelemaan, viedään se vaikka asiakkaan katolle asti. Merikarvialainen pitkän linjan yrittäjä Ensio Väre, 96, muistaa hyvin ajat jolloin televisiot yleistyivät. Näköradiot kävivät seudulla hyvin kaupaksi ja yrittäjä itse kiipeili katoilla asentamassa antennitkin. Palvelu pelasi niin sanotusti loppuun asti, mutta uudistuakin on aina pitänyt. Jo 1970-luvulla Väreet testasivat elintarvikkeiden kotiinkuljetusta ja osamaksut otettiin käyttöön nopeasti. –Hetekat kuljetettiin auton katolla asiakkaille, Väre huokaa vanhan ajan asiakaspalveluhenkeä. Kaupanteon alkeet Ensio Väre otti haltuun jo 6-vuotiaana, kun leipuri-isä Timme Väre hukkui 1927 metsäretkellä jokijäihin Konihaan lähellä. Esikoisensa Ension lisäksi Lyylille jäi huollettavaksi vielä kolme pienempää lasta, joista nuorin oli isän kuollessa vain 8 kuukauden ikäinen. Lapset oppivat vaivaamaan taikinaa äidin opissa, joten koulupäivien jälkeen oli aina tekemistä. Oli pakko, mutta oli myös halu toimia perheen hyväksi. Leipuri Timme Väre oli aloittanut yritystoiminnan jo vuonna 1922 Merikarvialla. Väreen äidin isäkin oli ollut kauppias, joten ala lankesi Ensiolle luonnostaan. –Torilla aloitin Virtaskan kanssa myymällä kahvia, limsaa ja munkkeja, Ensio Väre muistelee 90 vuoden takaisia kokemuksiaan kottikärryjen äärellä. Lyyli-äiti nuorena leskenä opetti esimerkillään, että tulonlähteitä piti olla vaikeina aikoina useita. Äiti leipoi, ompeli ja olipa yhtenä elinkeinohaarana 1940-luvulla parturi-kampaamokin, johon palkattiin ammattilainen. –Pari viikkoa sitten kävin torilla. Vaikea sanoa, miten toria voisi kehittää. Täytyy vain vastata asiakkaiden tarpeisiin, Väre toteaa. Leipomo muuttui lopulta sekatavarakaupaksi, josta asiakkaat saivat niin kodinkoneensa kuin isommatkin järjestelmät. Ensio ja Kaarina Väre ottivat kaupanpidon vastuulleen vuonna 1947. Kauppa laajeni vuonna 1961 toiseen kiinteistöön, kun lupaa entisen laajentamiseen ei kunnalta herunut 1950-luvun puolella. Tontin halki tehtiin tie, ja kauppakiinteistö ajautui purettavaksi vuonna 1981. –En olisi ikinä uskonut, että maantie tehdään tuosta. Oli se niin hullu suunnitelma, Väre ihmettelee yhä kotikulmansa liikennejärjestelyjä. Väreen mielestä Merikarvian kunta ei ole ollut aina niin yrittäjäystävällinen kuin mainostetaan. Kauppiaalle kunnan linja tarkoitti silloin suuria tappioita. –Siinä meni koti ja elinkeino. Korvaus miljoonavahingosta oli mitätön, Väre toteaa ja miettii miten asiat olisivat edenneet toisin. Kauppa kävi ja asiakkaiden tarpeet muuttuivat. 1960-luvulla otettiin käyttöön myös osamaksut. Televisiot alkoivat yleistyä 1960-luvulla. Oma hurja ajanjaksonsa oli öljylämmittimien tulo. Niillä lämpeni moni huusholli. –Myin mopoja, pulsaattoripesukoneita ja radioita. Kiersin perheissä ja perheitä kävi meilläkin tutustumassa, Väre muistelee kohtaamisia eri laitteiden äärellä. Jauhot myytiin laareista paperipusseihin punnittavaksi, sokerit topista, voit leikattiin asiakkaalle 25 kilon paloista ja tahkojuustot olivat kiekkoina. Kahvi jauhettiin itse, ja sen tuoksun moni muistaa yhä. Bonus-ajatteluun Väre kehitteli omat järjestelmänsä. Joka joulu asiakkaille paketoitiin kattiloita, pöytäliinoja ja lautasia kotiinkuljetettaviksi. Parhaina aikoina Väreen kauppa työllisti kahdeksan perheen ulkopuolista työntekijää. Väreen poika Tapio piti rautakauppaa samassa talossa vielä vuoteen 2007 asti. "Hetekat kuljetettiin auton katolla asiakkaille. Kiersin perheissä ja perheitä kävi meilläkin tutustumassa laitteisiin." Ensio Väre Kauppias, 96v.