Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Iso-Ahjo ja Halla-Vei pakinoivat Erikarviasta!

Onkos kaikki valmista, huuteli kuskimme Teppana ovenraosta. Hän oli ajanut 127 Fiatinsa aivan oven eteen, koskei viitsinyt ottaa montaa askelta kerrallaan. –Valmiita ollaan kuin partiopojat, totesimme me kaksoset melkein yhdestä suusta. Teppana, Tyyne-rouvansa ja me olimme lähdössä Merikarvialle. Siellä meni se Jäniksen Vuosi Merenrantanäyttämöllä ja sitä kohti polki kuski-Teppana autoansa. –Vai että partiopoikia mulla on nyt kyydissä, hymähti Teppis. –Tuliko tuo nimitys mieleenne siitä että ensi yö ollaan siellä Partiokarilla? –Siitähän se tuli, heitti Halla-Vei, jolla oli merimieslakki päässään. –Tuosta jäniksestä tuli mieleen, että pistääköhän pupu päänsä pensaaseen sen takia kun sitä rupeaa jänistämään? -–Sitä en tiedä, totesi Tyyne. –Mutta sen tiedän että jäniksen ja mehiläisen risteytys on tietenkin hunajapupu! –Niin ja rusakothan ovat tulleet ilmeisesti Suomeen jäniksinä laivoissa, heitin minä oman osuuteni tuohon jänissoppaan. Poikkesimme huoltoasemalla Tuorilassa. Teppana tarkasti perinteisesti bensan pinnan ja lisäsi moottoriöljyä. –Tämä sun autosi on melkoinen öljynkittaaja, huomautti Halla-Vei. –Ja lisäsi vielä petojen sukua: susi jo syntyessään… –Onpas täällä Merikarvialla paljon tapahtumia, ihmetteli Teppana kun katseli kunnan ilmoitustaulua. – On yhteislaulua, Piknik-päivää, Yösyöminkejä ja monta muuta. Tää Merikarvia pitäisi nimetä uudestaan Erikarviaksi, ehdotti Teppis! Ja sitten näytökseen. –Eiköös täällä olekin kaikenmoisia Enskereitä, Tiiskereitä tai ainaski Kuuskereita lavalla, kyselin minä väliajalla kun mätin makkaraa suuhuni. – Tosi hyvä näytös! Muut olivat samaa mieltä. Jäniksen Vuoden loputtua könysimme Kuuskerin Arin paattiin. Hän oli luvannut viedä meidät Partiokarille. Venematkalla Ari kertoili määränpäästämme: –Partiokari on Ouran Partiolaisten omistama. Sinne on rakennettu hieno laavu-rakennus ja vähän myöhemmin vielä 8-kulmainen sauna. Perillä totesimme, että paikka oli tosi komea. –Hae meidät pois vasta syksyllä, huikkasi Teppana Arille! " Jäniksen Vuoden loputtua könysimme Kuuskerin Arin paattiin.