Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Kolumni: Perinnön jättäminen kuusikymppisille lapsille on typerää

Ei tarvitse mennä montaa kymmentä vuotta taaksepäin, kun ihmisten elinikä oli pienempi, sosiaaliturvan taso alempi ja yksilön mahdollisuus menestyä taustastaan riippumatta huomattavasti heikompi. Tuossa maailmassa vanhempien jättämä vähäinenkin perintö oli usein tärkeä tekijä turvaamassa leivän pöytään. Nykyaikana puolestaan, jo korkeaan ikään ehtinyt, perinnönjättäjä on usein elänyt vuosikymmenten ajan kitsasta elämää makuuttaen rahavarantojaan pankkitilillä ajatellen, että jäisi lapsillekin vielä jotain. Kun taas katsotaan tilastoja, niin huomataan keskimääräisen perinnönsaajan olevan itsekin jo eläkeiän kynnyksellä oleva kuusikymppinen. Tällaista tilannetta ajatellessaan päätyy hyvin pian toteamaan perinnön jättämisen olevan täysin typerää. Kuitenkin professori Heikki Hiilamon hiljattain esiintuoma ajatus perintöveron nostamisesta 65 prosenttiin sai monen veren kiehumaan. Tuon ymmärrän täysin. Ankara perintöverotus on ongelmallista niin yhteiskunnallisesti kuin moraalisestikin. Negatiivisia vaikutuksia voisi luetella useita – yhtenä merkittävimmistä vauraamman, suuren osan hyvinvointipalveluistamme kustantavan, väestön massakato Suomesta. Tärkeimpänä argumenttina perintöveroa vastaan näen kuitenkin yksilön oikeuden määrätä omaisuudestaan itse. Jos ihmisellä on elämässään verojen jälkeen jotain omaisuutta jäljelle jäänyt, niin katsoisin oikeutetuksi antaa tämän määrätä tuosta haluamallaan tavalla. Edes kuollessaan. En ole luopunut mietteistäni perinnön jättämisen typeryydestä, mikäli sitä säästelee hyvin toimeentuleville kuusikymppisille lapsukaisilleen. Toivoisin ihmisten uskaltavan nauttia viimeisistä vuosistaan koko rahan edestä – sen luulisi olevan vanhemmistaan välittävälle jälkikasvullekin mieluisaa. Ihmiset kuitenkin saavat nautintonsa erilaisista asioista, ja jos joku testamentti kourassaan kirstun päällä kituuttaen onnellisena kuolee, niin se hänelle suotakoon. Olkoonkin typerää, mutta tuon typeryyden sallittavuutta minä haluan puolustaa. Kirjoittaja on filosofeeraava oikeustieteen ylioppilas.