Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Pääkirjoitus: Siirtolaisten perillisillä kaipuu isiensä maille

Suomesta on lähdetty vuosikymmenten saatossa maailmalle leveämmän leivän toivossa. Vuosisadan alussa suomalaiset lähtivät Amerikkaan ja sen jälkeen Ruotsiin. Kirjailija Antti Tuuri on perehtynyt siirtolaisuuteen, johon hänen mukaansa ennen muinoin liittyi työntöä kotimaasta ja imua maailmalta. Tuuri on oikeassa siinä, että Ruotsin teollisuus ei olisi tullut toimeen ilman suomalaisia. Hänen näkemykseensä on helppo yhtyä, sillä ilman siirtolaisia naapurimaan teollisuus tuskin olisi noussut nykyiselle tasolle. Ennen robotteja siirtolaiset tekivät ne työt, joita kantaväestö ei halunnut. Ruotsiin työn perässä muuttaneet saattoivat päästä taloudellisesti parempaan asemaan kovalla työllä. Kesällä tultiin Suomeen lomalle komealla Volvolla ja tuotiin sukulaislapsille laivasuklaata. Ne olivat ainakin lapsen muistoissa odotettuja vierailuja, tuulahdus suuresta maailmasta. Vuosikymmenet naapurimaassa eivät välttämättä ole haihduttaneet muuttaneiden kaipuutta kotikulmille Suomeen. Aika kultaa muistot ja juuret alkavat kiinnostaa. Harva siirtolainen palaa kuitenkaan takaisin kotikylille eläkkeelle jäädessään, sillä perhe, lapset ja lastenlapset pitävät tiukasti kiinni uudessa kotimaassa. Mielenkiintoista on kuitenkin havaita, että myös siirtolaiseksi lähteneiden vanhempien lapsilla saattaa olla pohjaton kaipuu isiensä maille.