Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Salakuljettajilta trokareille – Merikarvialla elettiin villejä pirtuvuosia

Tutkija Anni Ruohomäen kiintoisat luennot pontikankeitosta ja pirtun salakuljetuksesta Merikarvialla kokosi Rantahuoneelle ja Ouran yhteensä lähes 200 kuulijaa. Käräjäpöytäkirjoihin ja lehtileikkeisiin perustuva tutkimus perustui kiinnijääneiden kuulusteluihin ja tuomioihin. –Haastateltavia ei enää ole elossa, mutta joitain muistitietoja oli käytettävissä. Salakuljetus oli varmasti mittavaa, sillä kiinni jäi vähäinen määrä, Ruohomäki valottaa tutkimuksensa aineistoa. Vuosina 1923–1925 pirtulaivat saapuivat. Alkoi villit vuodet. Syksyllä 1923 silloinen nimismies anoi, että Merikarvialle on saatava nopea, konekiväärillä varustettu vene kiihtyneen salakuljetuksen vuoksi. Anomus ei mennyt läpi. Nopeaa venettä toki tarvittiin, sillä salakuljettajat omistivat nopeimpia veneitä kuin poliisit. Pirtu siirtyi salakuljettajilta trokareille. Pirtun tie kulki kauaksikin, aina Tampereelle asti, jossa hinta oli moninkertainen. Pirtua sai helposti myös kirkonkylällä ostettua ainakin kahdesta toimineesta salakapakasta. Aivan kirkon kupeessa ”Kirkko-apteekki” ja vähän kauempana ”Päkkilä”. Kummallakin oli omat asiakkaansa. Paikkakunnan pirtukuninkaaksi räväkällä toiminnalla nousi Jonne Leppäluoto . Köörtilässä syntynyt nuorukainen kokosi nopeasti melkoiset seteliniput. Rahaa käytettiin suruttomasti ostamalla uusia hienoja autoja ja veneitä. Pirtukausi hiipui, ja Jonne siirtyi Säkylästä ostamalleen tilalle maanviljelijäksi. Avioitui ja kuoli kahden lapsen isänä 1971. Luennossaan maisteri Juhani Mellanoura kertoi laajalti pirtusta ja pontikasta sekä 1944 tapahtumista. Esille nousi rintamakarkurit, heidän perheensä ja poliittiset pakolaiset. Rannikolta lähdettiin pakomatkalle yli meren Ruotsiin, myös Merikarvialta. Lähtöjä tapahtui muun muassa Alakylästä käsin. Kun sota päättyi, tarjottiin virolaisille ja inkeriläisille mahdollisuutta palata kotimaahansa ilman rankaistusta. Tähän ei uskottu. Kerrotaan, että Kuuskerinluodolta lähti useiden veneiden saattue kohti Ruotsia. Tämän lisäksi lähtöjä tapahtui muualta saaristosta. Pirtua ja entistä elämää Krookassa ja Ourassa järjesti Merikarvia-seura.