Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Hovioikeudenneuvos Pekka Haapaniemi - sisulla Stupilasta oikeussaliin

Pohjansahasta syntyisin oleva Pekka Haapaniemi muistaa kouluajoiltaan Merikarvian yhteiskoulun rehtorin isolla r:llä. Hän oli Leila Säynäjärvi , joka aloitti aina puheensa "Rakkaat lapset." Hän oli ehdoton auktoriteetti, joka sai pelkällä katseellaan järjestyksen pysymään luokassa. Englannin kielen opettaja Asta Välimaa , suomenopettaja Sirkka Grönholm ja muut opettajat loivat pohjaa tulevaisuutta varten. Merikarvian lukion kasvatti on edennyt urallaan hovioikeudenneuvokseksi. Suomessa oli aikanaan oppikoulu pienissäkin kunnissa, ja Merikarvialle saatiin 1950-luvulla myös oma lukio. Haapaniemi tuntee kiitollisuutta siitä, sillä lukio mahdollisti tasapuolisesti kaikille opiskelun ja avasi ovet yliopistoon. –Jos lukio olisi ollut Porissa, minulla ei olisi ollut mahdollisuutta käydä sitä, hän pohtii. Nykyaikana, jolloin kaikkea supistetaan, on Haapaniemen mielestä ensiarvoisen tärkeää ylläpitää tasa-arvoisia koulutusmahdollisuuksia. –Jos siihen aikaan siihen pystyttiin, pystytään siihen nytkin! Haapaniemi muistelee hänen aikanaan koulussa olleen jopa 400 oppilasta. Osa heistä tuli silloinkin muun muassa Siikaisista ja Ahlaisista. Pekka Haapaniemi syntyi avioliiton ulkopuolella au-lapsena. Hänen isänsä oli Karjalan siirtolaisia, ja Pekka on myöhemmin pystynyt luomaan suhteet isäänsä ja isän puoleiseen sukuun. Isäsuhteen laillistamisen myötä hän vasta koki tulleensa yhdenvertaiseksi. Tasa-arvo ja ihmisoikeudet ovatkin lähellä Haapaniemen sydäntä. –Pääosin Karjalasta tulleita siirtolaisia sijoitettiin Suomeen runsaat 400 000, mikä oli noin 10 prosenttia koko väestöstä. Miten he matkasivat tänne 500 kilometriä lehmien kanssa? Vaikka Karjalan siirtolaiset muuttivatkin omassa maassaan, joutuivat he jättämään kotiseutunsa. Ero tämän päivän pakolaisiin ei ole niin suuri. –Siksi tunnen suurta sympatiaa heitä kohtaan, Haapaniemi sanoo, ja kertoo kokevansa itsekin olevansa pakolaisen jälkeläinen. Pekan äiti Anni Haapaniem i opetti pojalleen sitkeyttä ja kodista perityllä elämänasenteella Pekka on päässyt eteenpäin elämässään. –Minulla oli motivaatiota. Yhteiskunnalliset asiat kiinnostivat jo nuorena ja ajattelin, että oikeustiede tarjoaa varman toimeentulon. Hän toteaa sanotun, että valtion leipä on pitkä ja kapea, mutta nykyisin se on vain kapea. –Mutta tuomarin virka taitaa olla ainoa tehtävä, mistä ei voi erottaa, vaikka yleensä kaikista muista valtionkin viroista voidaan nykyään irtisanoa, hän naurahtaa. Tärkeitä asioita miehelle ovat koulutusasioiden lisäksi monet vaietut asiat. Avioliiton ulkopuolella syntyneiden, sekä esimerkiksi myös sotalapsiksi annettujen, Suomessa sodan aikana syntyneiden venäläisten ja saksalaisten taikka lastenkotilasten asiat koskettavat tasa-arvoa ja ihmisyyden perusteita. –Vielä 70-luvulla aviottoman lapsen osa oli erilainen kuin nyt, ja asia tabu. Kun puhumattomuuden muuri on murrettu ja asiat selvitetty, on helpompi hengittää. Tuomari pohtii suhdettaan Merikarviaan. Hänellä on vielä kotipaikka Pohjansahassa, ja äiti on haudattu tänne. –Juureni ovat syvällä Satakunnan mullassa. Merikarvia on paikka, mistä olen lähtenyt ja minne varmaan palaan. Hän sanoo, että vaikka tunne on ristiriitainen, siitä ei pääse eroon. –Jotenkin Merikarvia vain vetää puoleensa. Se on kohtaloni. Mies palaa koulumuistoihin. –Asta Välimaa oli kannustava ja jämpti opettaja. Jos hän vielä muistaa minua, tässä tulee terveiset 40 vuoden takaa. Englannin kielelle on ollut käyttöä. Ja tietysti tässä ammatissa suomen kielelle. Sisulla ja ahkeruudella Stupilasta oikeussaliin. Syntynyt 1958. Ylioppilaaksi Merikarvian lukiosta 1977. Valmistui juristiksi Helsingin yliopistosta 1981. Sai varatuomarin arvon 1984. Siirtyi esittelijäksi hovioikeuteen 1986. Eteni eri teitä Helsingin hovioikeuden tuomariksi 2009. Harrastukset: viittaus tunnettuun juristiprofessori Pirkko K. Koskiseen: matkustelu ja lukeminen, eikä hän lukemisella tarkoittanut lakikirjoja. Yksi aikuinen poika.