Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Ilmarisen povessa lepää 271 miehen hauta - mukana oli neljä nuorta merikarvialaista

Panssarilaiva Ilmarisen uppoaminen on henkilömäärältään Suomen suurin yksittäinen onnettomuus. Miinaan ajanut Ilmarinen upposi seitsemässä minuutissa Utön edustalla vieden mukanaan meren syvyyksiin 271 miestä, vain 132 pelastui. Onnettomuus kosketti vahvasti myös Merikarviaa, sillä kohtalokkaalla matkalla oli mukana neljä nuorta merikarvialaista, joista vain yksi pelastui. Korsun teemaillassa kuultiin kaksi mielenkiintoista, hyvin valmisteltua ja esitettyä luentoa. Komentaja, evp. Panssarilaivojen Perinneyhdistyksen sihteeri –S2 tuho Porin edustalla 4. lokakuuta 1925, jolloin turmassa menehtyi 53 merisotilasta, käynnisti kansanliikkeen, jonka pyrkimyksenä oli paremman kaluston saaminen. Syntyi kansanliike. Rahaa kerättiin ja myös valtion kassasta sitä viimein löytyi. Alkoi vääntö, mitä ja millaista kalustoa hankitaan. Lopulta alkoi kahden panssarilaivan ja muutaman muun aluksen hankkiminen. Viimeistä huutoa olevan Ilmarisen varustuksen ja ison tulivoiman uskottiin luovan turvaa Ahvenanmaan ja Turun seudun lisäksi koko kauppamerenkululle. Miehistössä rauhan aikana oli 330 miestä, mutta sodan aikana heitä oli 410. Merivoimien lippulaiva, Ilmarinen oli 13. syyskuuta 1941 suorittamassa Operaatio Nordwindiä, kun kyljessä räjähti miina. Alus kallistui ja upposi seitsemässä minuutissa vieden mennessään 271 sotilasta. Saattueen vartiomoottoriveneet ehtivät pelastaa 132 miestä. Heidät kuljetettiin Turkuun Heikkilän kasarmille ja myöhemmin Äänislinnaan. Heidät sijoitettiin Äänisen laivasto-osastoon. Kesti lähes 50 vuotta, kunnes elokuussa 1990 Ilmarinen paikallistettiin ja löydettiin. Vuotta myöhemmin tutkijoiden ja viranomaisten lisäksi kuusi pelastunutta veteraania pääsivät pienoissukellusveneellä katsomaan hylkyä, joka on 271 sotilaan viimeinen lepopaikka. Sukellusharrastaja ja kouluttaja Matti Anttilan johtava seitsemän miehen ryhmä on painottunut sotahylkyjen dokumentointiin. Ryhmän tavoite on inventoida hylkyjen kuntoa ja listata muutoksia niissä. Perimmäisenä tarkoituksena on, hieno ja koskettava ajatus, kunnioittaa sotiemme veteraaneja ja meritaisteluita ajankohtaisella tilannekuvalla. Ryhmä haki lupaa etsiä ja sukeltaa Ilmarisen hylylle. Monien vaiheiden jälkeen lupa tuli. Hylky on vaativa kohde, kaukana mantereesta ja syvällä. Ilmarinen makaa pohjassa noin 80 metrin syvyydessä väärinpäin, köli ylöspäin ja keula yläviistossa. Laivan takapuolisko makaa täysin saven alla. –Etumaiset kaksoistykit, kymmentuumaiset Boforssit ovat vaikuttava näky. Osin rikotut venttiili-ikkunat kielivät paniikista ja pakoyrityksistä. Avoimet isommat venttiilit vahvistavat silminnäkijöiden kertomuksia ikkunoista pakenevista merimiehistä. Hylkyyn ei kiinnitetty eikä sieltä tuotu mitään pois. Ilmarinen tulee säilymään sankarihautana ja muistona. Panssarilaiva Ilmarinen tuli Merivoimien käyttöön kesällä 1934. Pituus 93 m, leveys 16,9 m ja syväys 4,5 m. Neljä dieselmoottoria kehittivät 4 800 hevosvoimaa ja 15 solmun huippunopeuden. Aseistuksena neljässä tornissa 14–20 erikokoista tykkiä. Lisäksi neljä 254 millin Bofors-tykkiä, jotka pystyivät lähettämään 225 kg kranaatin 31 kilometrin päähän. Miehistö sodan aikana 410 sotilasta. Ajoi miinaan Utön edustalla 13.9.1941. Upposi 7 minuutissa vieden mukanaan 271 miestä. Pelastui 132. Mukana neljä merikarvialaista: matruusit Heikki Mahlamäki ja Väinö Pitkäranta, sekä ylimatruusi Risto Pontela menehtyivät. Matruusi Erkki Kalaranta pelastui. Sotasensuuri salasi uutisen, joka Suomeen tuli Ruotsin lehtien ja onnettomuudessa pelastuneiden kertomana. "Hylkyyn ei kiinnitetty eikä sieltä tuotu mitään pois. Ilmarinen tulee säilymään sankarihautana ja muistona." Matti Anttila Kouluttaja