Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Antti Väre pakinoi: Piuhak kireellä

Mostin täs hilijakkoim pöytätiatokonee. Siinä fölis tullu piuha ei sitte sopinukkaa muv vanahaa kuvaruutuu eli näyttöö. No, ei muutako hakemaa passelii semmosta ja tryykäsin siinä Sähkö-Palloo. No, siä oh hyllyt väärälläs kaikemmoista valakosta ja mustaa kärmestä erimmoisilla päillä ja nastoilla ja töpseleillä ja mä jo luulil löytäneeniki oikeemmoise. No, ei se sitte passannukkaa sekää siähee koneesee. Jätin sen sitte varakaapeliks muaalle. Kumminkaa kuvaa ei skriinille syntyny ja maattelin, että on koko monitoori hajaalla. Varmuudeks hajiv vallan uudem pari tuumaa isommar ruudum Porista tarijouksesta. Koitin taas, ei lasta eikä paskaa. Kuvaa ei näkyny ko joskus ja sitteki vaa ko oli mulijannu konetta auki ja kii viis kertaa. Vihidov viimer raijjasin tiatsikar ruutuines Joelille Tuarilaa kattottavaks. Miäs kehu, että täs ov väärämmoinen deeveeii-piuha: pitäs olla plussaa ja täs om miinusta. Niitäki on katto kahta sorttii eikä Poris myyjä tiänny semmosta tai edes kysyny! Son kylä ihime siä nörtteiv voimakaupas, siinä nimeltä mainittemattomas, vasemmalla vanttuulla kirkon ympyrästä. Tarttis olla ajaah hermolla, eikä myydä mitä sattuu kätee osumaa hyllystä. Saim piuhav vaihdettuu siä oikeeks, mutta otti se ramppaaminev vähä päähää. Ajaah haaskuuta tuntitolokulla ja pensarahaa plorisi Kankkulam prunnii. Aika juaksee ko hirvi ja tekniikka muuttuu sem mukana. Kolokytä vuatta takasin oli vaa yks scarttipiuha nauhurij ja telakuv välis. Nauhat oli kylä koko ajaan krympys ja kone huallos tämän tuasta, kunnei nollu dikivehkeitä ja liikkuvia osia oli palijo niis loodis. Ny ko tarttein scarttii siskon dikipoksij ja töllöv välii, ei hankkinu semmostakaa enää löytyy. Ny ov vaa hoodeeämmiitä ja muita fiinejä linijoja. Vaikka kuinka oh hai-faita elämä, tarttis silti puatipuksun tiätää, mitä myy. Ihas sama ko mä mukulana tilasin Anttilasta potkupallokenkät, oikee nappulamallii. Muutoih hyvä, mutta kumpiki oli vasemmaj jalaa. En kehedannu edes äitimuarille sanoo, että palauttaa ne ja sinne komerom perälle ne keltaset pelipopot jäi. Kuka siä Kallem postipuulaakis mahto niitä lyädä pakettii, kunnei sev vertaa kattonu tyäs päälle? Taisi varastomiähellä olla tuumat ja jalaat sekasi. "Aika juaksee ko hirvi ja tekniikka muuttuu sem mukana.