Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Eemeli Rantaneva ottaa futiksella keihäs-kaariin mittaa

URHEILU Kieltämättä soisi Eemeli Rantanevan , 16, saavan vuorokauteen lisää tunteja. Nuori mies käy lukion ensimmäistä vuotta, treenaa kahdesti viikossa keihäskaaria ja käy Porissa futaamassa FC Jazzin B-pojissa neljä kertaa viikossa. Siihen yleisurheilukilpailut, futispelit, Eerikkilän leirit ja koeviikot päälle. Viikko sitten tiistaina Rantaneva työnsi kuulaa lukiolaisten kilpailuissa Porissa yli 11 metriä. Kilpakavereita hänelle ei löytynyt siihen lajiin sitä ainoatakaan. 800 metrillä hänelle heltisi voitto, mutta siihenkään lajiin ei tunkua ollut. Miksi yleisurheilu ei kiinnosta lukiolaisia? –Kai se menee niin, että ikä vaan tekee tehtävänsä, Rantaneva pohtii niitä kilpailevia ajanviettotapoja joita nuorilla riittää. Kaikki liikunta on aina ollut Rantanevalle tärkeää. Niistä on irronnut iloa ja nautintoa. Esimerkkiä ovat hänelle näyttäneet isoveljet, joiden vanavedessä on ollut helppo lähteä Merikarvian Innon järjestämiin harjoituksiin ja tapahtumiin. Yksilölajina yksi kiinnostavimmista on juuri keihäänheitto – oikein suomalaisten klassikkolaji. Miettiä sopii, miksi muiden maiden edustajat ovat lajissa menneet Suomen edelle ”muina miehinä ja naisina” samaan aikaan, kun suomalaiset silmin nähden väkisin yrittävät viskoa keihästä – ja vielä puolikuntoisina. Entä jos ratkaisu olisikin Henrik Dettmannin sanoin lajikirjon hyödyntämisessä. Koripalloilun nousuun johtavia tekijöitä voisi enemmänkin pengastaa. Tai hakea vertailukohtaa Islannista, jossa jalkapallokulttuuri nousi uusiin ulottuvuuksiin, kun rakennettiin liikuntapaikat monipuolisiksi. –En ole jäälle ehtinyt muutamaa vapaavuoroa lukuun ottamatta, Rantaneva toteaa mutta iloitsee kunnan luomista harrastusmahdollisuuksista. Oma ikäluokka Innon jalkapallojoukkueessa hupeni, mutta FC Jazz otti mielellään vastaan merikarvialaispoikia. Eemelille Porin joukkuekaverit ovat tärkeä henkireikä, joten jostain on aina löydyttävä aikaa heidän kanssa hengailuunkin. Vanhempien ja koko perheen tuki kuuluvat asiaan. Satu Rantaneva on Innon aktiiveja, tärkeä veturi urheilukoulussa. Valmennuksessa mukana on myös Timo-isä ja tukijoukoissa veljet Henri ja Ville. –Tunnollinen harjoittelija, äiti kiteyttää poikansa innon. Keskiviikkona Eemeli Rantaneva ohjasi pienempiä Merikarvian urheilukentällä. Kisojen jälkeen joku muu olisi pitänyt oikeasti vapaapäivää, mutta ei Eemeli. Rauhallisella äänellä hän ohjasi Lasse Rannetta , Henri Salmea ja Ruusu Nygårdia rakentamaan kukin vuorollaan liikuntarataa. Huomaamattaan myös lapset ohjasivat toisiaan. Sosiaaliset taidot opitaan jo nuorena. Urheilijanuorelle myös ravinto-oppi tulee tutuksi. –Täytyy osata ajoittaa syöminen oikein ja katsoa mitä syö, Rantaneva kiteyttää. Se mikä pätee jalkapalloiluun, sopii myös yleisurheiluun. Vaikka kaverit välillä yllyttävätkin keskittymään yhteen lajiin, Eemeli aikoo tehdä ratkaisunsa itse – sitten joskus. Viimeiset viisi vuotta hän on kulkenut Jazzin harjoituksissa Porissa. Matka taittuu kimppakyydeillä tai bussilla. Välillä voi yöpyä isoveljien luona, jos aikataulu oikein tiukaksi menee. –Täytyyhän vapaaehtoistyötä tekevien valmentajien kokea työnsä mielekkääksi, Rantaneva kiittelee niin Innon kuin Jazzin organisaatioita. Liikunnan saralta Eemelille voi avautua myös ammatillinen ura. –Ohjaaminen on kivaa, joten liikunnanohjaajaksi tai -opettajaksi voisin opiskella. Ensi kauden tavoitteena hänellä on parantaa P17-ikäisten SM-kilpailuissa sijoitustaan keihäänheitossa. Tänä vuonna se oli 8. Kaarella on jo pituutta 53 metriä, mutta lisää tarvitaan.