Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Leo Forssilla neljä miespääosaa– "Kyllä osaa, jos viittii ja tahtoo"

Vielä vuosi sitten Leo Forss , 70, olisi sanonut EI ja niin koko "rementiantorjuntaryhmä". Viimeisen vuoden ajan Forss on saanut kokea niin käsikirjoittajan kuin ohjaajan jännityksen. Ensi-illan huuman koki kesällä ensikertalaisina myös 10 muuta Otamon eläkeläisnäyttelijää. Viimeksi he olivat näytelleet kansakoulussa 60 vuotta sitten. Kylmäkonetekniikan asiantuntija ja Winnovan opettaja Leo Forss alkaa pikkuhiljaa ymmärtää, mitä on tapahtunut. Ujosta miehestä ei ole jälkeäkään, hihkuvat kyläläiset. –Näytelmä on pakko nähdä, he patistavat toisiaan ja kertovat huikeista lavasteista. Heikinkartanossa Siikaisten hiljenneellä Otamon kylällä on taas elämän makua. Viime vuonna joulun aikoihin Leo Forss alkoi koota Pyntäisten kirjailijan Raija Collanderin kokoamasta sananparsi-kirjasta aineistoa seuraavan kesän 70-vuotisjuhliinsa – sukulaisille ohjelmanumeroksi. Nyt 22. elokuuta 2017 vietetty juhla on takana ja Ei mun kansani parane -näytelmän on elänyt mukana lähes 300 kyläläistä, kesävierasta ja kutsuvierasnäytäntönä kunnan päättäjätkin. Näytelmän verkkaisuus ja 1930-1960 -lukujen elämä kiehtovat. Irrallisten sananparsien punaiseksi langaksi löytyi juoni meijerin perustamisesta ja vuodenaikojen juhlista, joita koetaan juhannuksesta pyhäinmiestenpäivään. Uuden vuoden aikoihin 10-sivuinen kooste laajeni viisinkertaiseksi ja näytelmän päähenkilöt alkoivat hahmottua 1930-luvun maaseutuelämään. –Olin heittämässä pois ikivanhoja kenkiä, kun mieleeni juolahti että näitähän voisi tarvita jossain näytelmässä, Forss muistelee alkukimmoketta. Kulissit koottiin Heikinkartanon näyttämölle ja esiripullekin löytyi ompelija. Kukaan näyttelijöistä ei oikein osaa sanoa, miten kukakin jahkaantui mukaan. Pekka Salonen kuittaa sanomalla, että hauskaa on ollut. Samaa mieltä ovat myös Ilona Friman, Pirkko Mikkola , Pirttilän Kirsi ja Markku sekä Sirkka Rajala ja Kalevi Tuorila . Pastorin roolissa häärivä Hannu Heikintalo muistuttaa vielä elävän musiikin merkityksestä tunnelman luojana. Tyhjiä hetkiä ei jää, kun Mailis Mäki ja kanttori Jari Tanskanen soittavat Kylätie on hiljainen -kappaleen ja muita tuttuja kansanlauluja. Näyttelijöiden keski-ikä on 70 vuotta, eivätkä parrasvalot hetkauta heitä yhtään. Suutari Matti Vaajasaari Herman Holiinina jää mieleen yhtenä kirkkaimpana tähtenä, mutta yhden nostaminen ylitse muiden tekisi suotta hallaa muille. Luonnerooleja silmin nähden kaikki. Forss itse vaihtaa roolia ja puhetapaa lennosta. Vai muka ujo! –Mukava kokemus. Kyllä sitä kotonakin piti treenata. Vaimo kannusti ja luki naisten roolit, kun opettelin vuorosanoja, Kalevi Tuorila kiteyttää . –Siskon flikat olivat ihan haltioissaan, Ilona Friman kehuu kokemastaan ”urasta” näyttelijänä. Sananparsista hänelle on kolahtanut erityisesti siikaislaista elämänmenoa kuvaava: Elämän piree on pirempi kuin aidan sivu. –Jännitti tietysti aluksi, sanoo Sirkka Rajala koukkuun jääneenä. Luonnikkaasti joka aamu oli armo uus. Videolta he tarkistivat, ettei puhuttu seinille. –Kyllä osaa jos vaan tahtoo ja viittii, näyttelijät yllyttävät muitakin. –Aika meiltä olisi loppunut kesken, mutta Tuija Rajala kun saatiin apulaisohjaajaksi niin rekvisiitta asettui uomiinsa, Forss kehuu työpariaan. Miksi kertoa enempää. Tämä täytyy itse kokea. Seuraava näytös on perjantaina 20.10. kello 18. Puhelin soi, ja jälleen joku porukka varaa lisää lippuja. –Huomaan eläväni elämäni parasta aikaa, Forss kiteyttää. Mielenkiintoista elämää Leo Forss on viettänyt myös työurallaan. Parikymmentä vuotta hän toimi Unicefin alaisissa Huurre Oy:n projekteissa, joissa kehitysmaihin rakennettiin rokotevarastoja. –Sattuihan sitä kaikenlaista, mutta terveenä pysyin, Forss kiteyttää mennyttä. Perheen koti oli Tampereella, jossa silloinen vaimo sai jännittää, milloin puoliso seuraavan kerran mahtaisi ilmoittautua. Otamolle kotitilalleen Forssit palasivat vuonna 1988. Puolison menehtyminen pitkälliseen sairastamiseen oli kova isku. Työ ajoi kuitenkin miestä luennoimaan Etelä-Pohjanmaalle kylmäkonetekniikasta. Kylpylä Kivitipussa savolaiset lähihoitajalesket noteerasivat yöpymään tulleen iskiasvaivaisen miehen. Nyt Maija kantaa myös sukunimeä Forss ja Otamolla elämä hymyilee. Heikinkartanon ja muun osana Otamon entisestä maatalousoppilaitoksesta Forssit ovat sisustaneet pätkätyöläisten majoituspaikaksi. Huoneita on yhdeksän ja erillisessä omakotitalossakin on yksi asumiskelpoinen huoneisto. –Jos vaikka Otamolla soisi jazz isommallekin porukalle, Forss ideoi ihan liian usein tyhjillään olevan oppilaitoksen komean puutarhan käyttöä. Ei mun kansani parane -näytelmän käsikirjoitus, ohjaus ja pääroolit Leo Forss, 70. Roolit: Huru Vähä-Käkimäki, Mikko Mäkipää, Taavi Ruissalo ja Juuso Järvenperä. Apulaisohjaaja Tuija Rajala ja kuiskaaja Hillevi Vaajasaari Roolit: Maija Forss, Pirkko Mikkola, Kalevi Tuorila, Sirkka Rajala, Matti Vaajasaari, Ilona Friman, Kirsi ja Markku Pirttilä, Pekka Salonen, Hannu Heikintalo. Musiikki: Mailis Mäki ja Jari Tanskanen Seuraava näytös: Pe 20.10. Heikinkartanossa Otamolla klo 18 "Elämän piree on pirempi kuin aidan sivu." Sananparsi Raija Collanderin kokoamasta kirjasta Pois köyhät aukeelta