Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Rauhoitu, keskity, varmista, herkisty ja PAM

Miksi tyytyä vain kuljettamaan lapsia harrastuksissa, kun voi itsekin tarttua tilaisuuteen. Naisten ampumakerhoa vetävä Heini Valtanen innostui poikansa mukana tarttumaan aseeseen kolme vuotta sitten. Nyt hän ohjaa jo muita. Samoin lapsensa vanavedessä ampumaradalle jahkaantui Niko Ahosen äiti Mari Halmet . Peräkkäiset tunnit torstaisin saivat molemmat virittäytymään innolla uuden lajin pariin. –Kyllä kaverini Ulvilassa nyt ihmettelee, Niko hihkui komeaa ammuntasarjaansa esitellen. Kokemukset paljastavat, että heti ensikertalaisena jää lajin koukkuun. Totaalinen keskittyminen tekee hyvää ikään katsomatta. –Lapsenlapseni on tanssiharjoituksissa samaan aikaan, Pirjo Tähkänen puolestaan kertoi naisten ammuntakerhon ensikertalaisena. Haastavinta ampumisessa on Valtasen mielestä juuri itse ampuminen. Neuvomisen hän on huomannut olevan paljon helpompaa. –Mun taitoni loppuvat heti, kun noustaan seisaaltaan ampumaan, Valtanen toteaa. Naisten oman kerhon perustaminen syntyi silti ihan seisaaltaan. –Kerho keksittiin ihan yllättäen, ja sitten huomasinkin jo olevani vetämässä sitä, Valtanen toteaa. Ensimmäisellä kerralla vain neljä naista rohkaistui mukaan, mutta kerhoon pääsee vielä mukaan. Myös toimittaja katsoi parhaaksi lyöttäytyä mukaan uuden harrastuksen syövereihin. Aika humahti ihan liian nopeasti. Kun tuntiin ei muuta ajatellut, saattoi huomata miten paljon keskittyminen voi tehdä tilaa uusille ajatuksille ja luovuudelle. Tunnin jälkeen alkoi kuin uusi päivä. –Selkä suoraksi, kyynärpää pöydälle ja jalat hieman levälleen, Valtanen opasti naisia hakemaan oikeaa tukiasentoa ilmakiväärille. Aseeseen ei suinkaan tartuta ilman teoriaa. Sitä ennen on kaikilla oltava yhteneväiset pelisäännöt. Aseen käsittely on tarkkaa turvallisuuden varmistamiseksi. Elämässä menee liian monella liian lujaa, joten hidas, tunnollinen ja herkkyyttäkin vaativa tekeminen maistuu. Ensimmäinen veto liipaisimella hämmentää: lähtikö luoti ollenkaan? Oliko se minun vai naapuriradan pamaus. Varmistimen veto on kuitenkin tehty harkiten, joten liipaisin saa olla herkillä. Tavoite on tykittää samaa kohtaa tähtäyskuvassa. Lajissa on niin paljon hienosäädön mahdollisuuksia, joten ihan heti kehittyminen ei tyssää. –Jo alle 10-vuotiaana voi siirtyä kerhotoiminnasta pystyampujaksi, Merikarvian Ampumaurheilijoita 14 vuotta luotsannut Raimo Syväluoma toteaa. Jo kahden vuoden kerhokokemuksen jälkeen rohkeimmat nuoret haluavat kilparadoille. Merikarvialla ammunnan suosio on vaihdellut viime vuosikymmeninä, mutta nyt on jälleen puhti päällä. –Kerhotoimintamme on piristynyt huomattavasti. Ohjaajakurssin käyneet Heini Valtanen, Janne Saine ja Jussi Aaltonen opastavat mielellään uusia harrastajia, Syväluoma kertoo. Pienessä kunnassa, jossa harrastusmahdollisuudet ovat hyvät, lajien suosio vaihtelee. –Niin se menee, että minne vanhemmat milloinkin haluavat lapsiaan viedä. Vetoa on tosin toisinkin päin, kun lapset innostavat vanhempansakin mukaan. Liikkuvia kohteita aiemmin ampuneelle Teija Jylhänkoskelle tuesta ampuminen oli uusi valloitettava sarka. Kympit osoittautuivat hankaliksi. –Ehti jo pitkään olla mielessä ammunnan aloittaminen, mutta kolme pientä lasta on pidätellyt, Jylhänkoski toteaa. Lintujen metsästyskin hänellä on jäänyt vähiin. Hirvimetsälle hän ei ole ehtinyt lainkaan. –Hirvimetsällä olen ollut ajomiehenä, mutta ampumaan olen päässyt vain sorsia ja kyyhkysiä. –Voi tuota raasua, mietin silloin kun ammuin ensimmäisen sorsan alas, mutta hyvää se sorsapaisti on. "Mun taitoni loppuvat heti, kun noustaan seisaaltaan ampumaan." Heini Valtanen Naisten ammuntakerhon ohjaaja