Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Aholan karja kasvoi 600 naudan laumaksi – riittääkö Merikarvialla rehua?

Kallträskiläisen Teppo Aholan karjalauma on kasvanut 600 nautaan. Muutos on melkoinen verrattuna 1980-luvun alkuun, jolloin tilalla oli vain yksi sonni ja seitsemän lehmää. Nykyisin tila tuottaa 60 000 – 80 000 kiloa naudanlihaa vuodessa. Nyt eläinten lukumäärä on jo sen verran suuri, että enää Ahola ei aio kasvattaa karjamäärää. –Suunnitelmissa on sonnikasvattamon rakentaminen. Nyt tarkoitukseni ei ole kasvattaa eläinmäärää, vaan parantaa tuotantoa. Yritän löytää optimaalisen suhteen, paljonko tarvitaan sonneja ja paljonko lehmiä, Teppo Ahola kaavailee. Merikarvia kuuluu koko Satakunnan suurimpiin naudanlihan tuottajiin, ja tällä hetkellä moni tila suunnittelee toimintansa laajentamista. Ahola miettii jo, mistä kaikille Merikarvian karjatilallisille riittää rehua. –Merikarvia on metsäinen, soinen ja kivinen kunta. Pellot ovat vähissä, joten täällä kasvatettu rehu ei riitä kasvavalle karjalaumalle. Itsekin viljelen jo joitakin peltoja naapurikuntien puolella: Kristiinankaupungissa ja Isojoella. En juuri osta rehua, koska homma ei silloin kannattaisi. Omavaraisuus on järkevää, koska minulla on kaikki rehunviljelyyn tarvittavat koneet käytössäni. Kun tuotantokustannukset kasvavat, mutta tuottajahinta pysyy paikallaan, täytyy katsoa tarkkaan joka euron perään, hän toteaa. Viljanviljelystä hän on kuitenkin luopunut. –En ruvennut enää investoimaan uuteen puimuriin, joten viljaa joudun ostamaan. Vaikka Ahola ei enää viljaa viljele, tuottivat kylmät säät hänellekin ongelmia. –Maaliskuussa tuli paljon vasikkakuolemia. Toukokuussa oli kylmyyden takia vaikea päästä kylvämään, ja syksyn sateiden takia korjuuaika venyi tavallista pidemmälle. Paalain hajosi useita kertoja märkää rehua käsitellessä. Täällä Satakunnassa maanviljelijöiden tilanne on sentään hiukan valoisampi kuin esimerkiksi Itä-Suomessa, mutta kyllä täältäkin vielä löytyy korjaamatonta viljaa pelloilta, Ahola kuvailee. Karjankasvatus Suomessa on hänen mukaansa kannattavaa, vaikka tuottajahinnat polkevatkin paikallaan. –Suomessa vallitsee kulutukseen nähden naudanlihan alituotanto. Suomessa 85 prosenttia naudanlihasta on peräisin maitoketjusta eli lypsylehmien vasikoista, ja kun lypsylehmien pito on vuosi vuodelta vähentynyt, on lihakarjan kasvatuksen kysyntä puolestaan kasvanut entisestään. Teppo Ahola tuli tilan osakkaaksi kymmenkunta vuotta sitten. Vuonna 2014 hän osti tilan kokonaan itselleen. Hänen isänsä Aku Ahola on yhä poikansa tukena. –Isä auttaa monissa töissä, itse keskityn eläinten hoitoon. Eläimiä seurataankin hyvin tarkkaan. –Seuraan esimerkiksi naudan luonnetta. Jos lehmä on liian aggressiivinen tai toisaalta liian arka, se menee teuraaksi. Tässä on kyse myös työturvallisuudesta. Työturvallisuuteen auttaa sekin, että tilan sonneiksi valitaan nautoja, joilla ei ole teräviä sarvia. –Syntymänupot ovat etusijalla. Tätä kautta yritetään päästä siihen, että sarvellisten nautojen määrä laumassa vähenee. Sinänsä sarvet ovat lehmille arvokas asia. Olen havainnut, että sarvelliset lehmät päätyvät usein lauman pomoksi. Niillä onkin selkeä hierarkia, kun ne liikkuvat laitumella. Hän on huomannut, että naudat tunnistavat erilaisia ääniä. –Aivan selvästi ne tunnistavat Jaakkolan perunafirman Valtra-traktorin äänen. Silloin ne innostuvat, koska ne tietävät, että tulossa on perunamössöä, joka on niiden suurta herkkua. Laidunmaata tilalla on yli 150 hehtaaria. –Tänä kesänä laidunkausi jäi kuukauden verran tavallista lyhyemmäksi. Osan lehmistä kuljetin Puuskeriin laiduntamaan. Eläimet toimivat laiduntaessaan samalla maisemanhoitajina.