Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Katso video itsenäisyyspäivän juhlasta: Sankarivainajia kunnioittaen

MERIKARVIA Itsenäisyys on omanarvontuntoa, oikeuksia mutta myös vastuuntuntoa tulevaisuudesta ja perinteiden jatkumisesta. Merikarvian veteraaniyhdistykselle vuosi on ollut toimintaa täynnä, mutta vielä tekijöitä ja vastuunkantajia on löytynyt. Suomi100-juhlallisuudet ovat olleet myös koko Suomea yhdistävä voima kuluvana vuonna. Niin paljon on yhdessä tehty, koettu ja otettu vapaaehtoisina haasteita vastaan. Tämän tunteen ja Me-hengen moni haluaa jatkuvan myös Merikarvialla. Onnekseen Merikarvia saa jatkaa juhlimista ensi vuonnakin kunnan täyttäessä 150 vuotta. Sankarivainajien hautausmaalla oli kovin hiljaista vielä tiistaiaamuna ennen kello yhdeksää. Siniristilippu liehui vienosti tummaa taivasta vasten, kun korsulta hautausmaalle lumipuvuissaan astelevat reserviupseerimiehet kantoivat ryhdikkäinä 216 sankarivainajan seppeleet arvokkaasti aseteltuina odottamaan koululaisten kynttiläkulkuetta. Seppeleet syntyivät tunteella ja sankarivainajakohtaisinakin. Vaikuttava oli myös se arvokkuus, jolla seppeleet kannettiin hautausmaalle. Veli Tiitistä ja Heikki Moilasta on kuulemma paljosta kiittäminen. Hyvät ideat ovat saaneet veteraaniyhdistyksen hallituksessa vaikuttavan Lasse Länsitalon mukaan talkooväen ja kekseliäisyyden liikkeelle. Se yhteinen Isänmaan, Suomen ja kotikunnan eteen tehtävä työ kantaa, ja toivon mukaan samanlaista talkoohenkeä löytyy tulevaisuudessakin. Koululaisten liittyminen mukaan tapahtumaan on toivon mukaan luomassa sitä jatkuvuutta. Ahlströmin koulussa juhlallisuuksiin oli valmistauduttu perusteellisesti. Suomen historia on tullut tutuksi konkreettisemmin kuin koskaan. Koettuna oli edeltävällä viikolla muun muassa presidentin vaalit, jossa presidentiksi tuli valituksi Minttu Ojamo . Miten lapset ja nuoret muuten paremmin oppisivatkaan kansalaistaitoja kuin tekemällä ja kokemalla. "Presidentti" Minttu Ojamo oli mukana laskemassa seppelettä muistopatsaalle "puolisonsa" Leevi Lindgrenin kanssa. Koululaiset saivat seppeleen Heikki Moilasen, Erkki Vanhatalon , Veli Tiitisen ja muiden lumipukuisten reserviupseerien käsistä kainaloonsa. Toisessa kätösessä paloi hautakynttilä valoa tuomassa. Mitä mahtoi lasten mielessä liikkua. Siitä vanhemmat varmaan kuulevat kotona. Kaikki sujui hyvin, vaikka alkuun kynttilän liekit sammuilivat pienessä viimassa. Pikkupakkanen oli kuitenkin vielä pientä siihen verrattuna, mitä talvisodassa olleet kokivat. Ensimmäisenä seppeleen ja kynttilän pääsi laskemaan sankarihaudalle Niilo Peltomäki . Reippaasti poika kuunteli Moilasen isälliset neuvot ja asteli opettajansa kanssa laskemaan seppeleen. Tapahtumaa todisti kouluväen lisäksi parikymmentä omaista ja seurakunnan työntekijöitä. Muutamille haudoille omaiset itse olivat laskeneet seppeleensä. Koululle palattuaan oppilailla oli vielä presidenttiparin kättely ja maljan nosto. –Ei mitään pelkkää mehua vaan täällä on poreitakin, kuului kehu. Laulupajan oppilaiden Sininen ja valkoinen kajahti komeasti tunteella ruokalassa. 100-vuotiaasta Suomesta on syytä olla ylpeä. "Mitä mahtoi lasten mielessä liikkua. Siitä vanhemmat varmaan kuulevat kotona."