Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Mitä ihmettä sää oikee sanoit, satakuntalaine?

Kaikki tietävät Porin murteen ja Rauman giälen, mutta Satakuntaan mahtuu todellisuudessa paljon muitakin murteita. Mistä tunnistaa vaikkapa kankaanpääläisen, merikarvialaisen tai noormarkkulaisen? Kankaanpääläisen kunniakansalaisen tittelin eli Pitkäplakkari-palkinnon vuonna 2013 saanut Helena Löytökorpi kertoo, että perinteinen "kankoonpee"-hokema on sikäli totta, että kankaanpääläiseen murteeseen kuuluu usein se, että pitkät a-vokaalit äännetään ooksi ja pitkät ää-vokaalit taipuvat eeksi. Myös turhien kirjainten pois jättäminen on tyypillistä. Pyyhkimisestä tulee pyhkimistä ja tavaroiden levittämisestä pirrastamista. Löytökorpi kertoo tunnistavansa kankaanpääläisen intonaatiosta eli puheen rytmistä ja -soinnista. –Kyllä välillä telkkaria katsoessa iskee sellainen olo, että tuo on kyllä kankoonpeeläisiä, kun tuolla tavalla puhelee, Löytökorpi kertoo. Löytökorpi kertoo tunnistavansa muualta tulevat puhujat esimerkiksi kahdennuksen puuttumisesta. –Paljastavaa on, jos joku puhuu vaikka rannekellosta eikä rannekkellosta, niin kuin täällä pruukataan. Merikarvialaisen pakinoitsijan ja murretietäjän Antti Väreen mukaan porilaiset säksättävät siinä missä merikarvialaiset lyhentävät ja yhdistelevät sanoja toisiinsa miedommin. Merikarvian murteeseen tulee paljon piirteitä ruotsin kielestä. Pohjoissatakuntalaiset hän kertoo erottavansa leveästä pohojanmaan-tyylisestä leveästä murteesta. –Prunnit ja räätikkäloodat ovat täällä ihan tavallisia. Keväisin meikäläisten lentävä lause on usein, että Oleks Ouras käyny, syntyperäinen merikarvialainen naurahtaa. Omaa murrettaan ei aina arjessa huomaa. Mutta kun Väre menee vieraisille vaimonsa sukulaisten luokse Savoon, hän huomaa käyttävänsä erilaisia sanoja kuin muut. –Välillä tulee mieleen, että mahtaako muut ymmärtää, mitä sanon. Jos Merikarvialla sanoo, että joku kävelee sukkelasti, niin se tarkoittaa, että meni erikoisesti, oudosti. Se on synonyymi sanalle häävi, eli jos jollakulla on häävi ilme, niin se tarkoittaa, että sillä oli vähän kumma ilme. Onneksi Merikarvialla voin sanoa vaikka reidallinen tai tyyni uhaallinen, ja kaikki ymmärtävät. Noormarkun Lassilassa kuulee myös omanlaistaan murretta. Lassilassa syntynyt, mutta pääkaupunkiseudulle muuttanut Hannu Jaakohuhta on kerännyt Lassilan murretta. Hänen mukaansa Lassilan murteessa on kuultavissa eteläpohjalaisia vaikutteita sekä ruotsin kielestä tulleita vieraslainoja kuten faarti, fasta ja hantuuki. R-kirjainta suositaan deen asemasta, kuten sanoissa päällimyäre, reiret, riakonaali ja reittämyäre. Myös äffä on v-kirjaimen asemasta käytössä Lassilan murteessa esimerkiksi sanoissa fiila ja formu. –Lassila on nykyisin osa Noormarkkua ja siten Poria. Mutta vielä 1860-luvulla Lassila oli aika eristyksissä, eikä sinne kulkenut kylältä edes tietä. Vaikutusta puhekieleen tulikin paljon pohjoisesta, kun talviteitä pitkin kuljetettiin puutavaraa Lassilan kautta Poriin, selittää Jaakohuhta. Lehdessä 6.12. ollutta juttua on päivitetty 7.12. klo 9.48 virheellisesti kirjoitettujen murresanojen osalta. Prunni kirjoitetaan Merikarvian murteessa kovalla P:llä ja tyynen uhaallinen on kirjoitettava tyyni uhaallinen. Sukkela on puolestaan synonyymi sanalle häävi.