Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Joulupäivän hartaus: Syntymän hämmentämät

Jeesuksen syntymästä ei tehty tosi-tv:tä. Ei ollut ilotulitusta, ei kultavaatteita. Hikinen nainen, lapsenkinan peittämä punaisena huutava lapsi. Mies vierellä, ylpeänä ja hämmentyneenä – vähän eksyneen näköisenä, kuten me isä-oletetut tapaamme olla. Esikoistaan ihmettelevä Maria, syntymän ihmeen koskettama rakennusduunari Joosef. Elämässä on monenlaista ensikertaa. Vaikkapa ensimmäinen koulupäivä, ensimmäinen suudelma, ensimmäinen rakastelu ja ensimmäinen kohtaaminen kuoleman kanssa. Olen joskus pohtinut, että oman elämäni kaikkein rajuin ekakerta oli esikoiseni syntymä. Kun piti tuota pientä nyyttiä sylissään, tajusi että nyt elämässä on jotain muuttunut todella peruuttamattomasti. Tämä ihminen on minun vastuullani, tätä minä varjelen ja suojelen. Ja että minä olen sille isä vaikka mikä tulisi, jopa läpi murrosiänkin, ja aina siihen hetkeen asti, kun vedän viimeisen henkäykseni. Tästä taistelen, tästä pidän kiinni, tämän eteen teen kaikkeni – niin syvää ja rajua rakkautta ei sitä ennen ollut kokenut. Jeesuksen syntymä syrjäisessä karjasuojassa Lähi-Idässä ei ulkoisesti näyttänyt ihmeeltä, ja kuitenkin koko maailmaa ravisteli muutos, kun tuo pieni lapsi potki syöttökaukalon olkia. Ei riittänyt, että Joosefin ja Marian elämä meni uusiksi, vaan myös meidän todellisuutemme koordinaatteja oli peruuttamattomasti siirretty. Pieni lapsi oli rakkauden maailmanjäristys. Jumalan rakkaus tarjotaan kaikille, ei vain sellaisille jotka kuvittelevat sen ansaitsevansa. Armoa ei jaeta vain kilteille lapsille, eivätkä enkelit vahdi tonttujen tavoin ihmisten tekoja. Sillä Jumalalle ei tarvitse kelvata. Kirjoittaja on kirkon ja median moniottelija, toimittaja, pappi ja Kirkon viestinnän ohjelmapäällikkö