Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Lukijalta: Mamman syysmuistoja lapsenlapsen kanssa

MIELIPIDE Oli kaunis syksyinen auringonpaiste, kun taas olin kävelyllä 5-vuotiaan pojanpoikani Aamoksen kanssa viehättävällä Kuninkaantiellä Alakylässä. Kuninkaanmäellä jo tutkittiin Alakylän historiantaulua ja muisteltiin, miten palokelloa oli aikoinaan käytetty. Ihailtiin myös kauniita hyvin kunnostettuja vanhoja taloja ja hoidettuja pihapiirejä, joita löytyy useita matkan varrelta. Tien pientareella on myös iso ja korkea kivi, johon ennen Joulua ilmestyy joulutonttuja seuraamaan joululiikennettä. Eniten Aamosta on aina kiinnostanut Alakylän vanha pieni paloasema, jota hän on käynyt katsomassa jo vuoden vanhasta lähtien. Vakituisena kävijänä hän heti kiinnitti huomiota siihen, että rakennus oli maalattu hienoksi ja avatessaan taas ovet ja tarkasteltuaan ”palokärryt” sekä sisätilat, hän totesi lattian olevan kovin roskainen ja epäsiisti. Hän sanoi heti minulle: ”Mamma, ens kerralla kyllä kyllä sitte siivotaan tää lattia!” Ja niinpä taas tultuamme Bergkankulle isomummilaan, Aamos heti muistutti paloaseman siivoamisesta. Entisen tyhjillään olevan navetan sikalan eteisestä haettiin harja ja siffeli. Sikala on hänelle erittäin mieluinen paikka. Hyvän mielikuvituksen omaavana hän ruokkii edelleen joka kerta emakot, porsaat ja kanat pikku lapiollaan sekä antaa vanhoja pärekatonpalasia jälkiruuaksi toivottaen: ”Heippa, mä tulen taas pian!” Reijo-isopappa varmasti hymyilee pilvenreunalla. Seuraavalla kerralla kävimmekin sitten taas paloasemalla kehumassa itseämme; Ai, ai kylläpä täällä on siistiä! Reipas pikkupoika on myös luonnon ystävä. Kun ensimmäisen kerran lähdettiin polkua pitkin kävelemään Alakylässä olevalle Nimikalliolle, totesi Aamos alkajaisiksi: ”Minä niin rakastan tätä metsämaisemaa!” Hän on myös kova poika auttamaan monenlaisissa pihapuuhissa, rikkaruohot, pudonneet koivunoksat ja omenat kottikärryyn ja menoksi. ”Konemiehen” silmää hivelee myös naapurin, Pitkärannan, alapihan traktorit ja tukkirekat ym. mielenkiintoiset koneet. Sinne hän usein juokseekin, että pääsee myös puheisiin naapurin miesten kanssa. On ihanaa seurata pikkumiehen touhuja ja kasvua sekä saada hänet aika ajoin tänne Merikarvialle minun ja Tuija-isomummin seuraksi. "Minä niin rakastan tätä metsämaisemaa!" Aamoksen mietteitä Alakylästä