Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Kun rehtori joutui rehtorin puhutteluun

Asko ja Sinikka Virta viettävät eläkepäiviään Porissa, mutta Köörtilässä heillä on talviasuttava koti, ja siellä myös Sinikka (o.s. Niemi) kävi koulunsa. Seitsemän vuotta sitten aivoinfarktin läpikäynyt mies kuntoutui sairaudestaan, ja toimii aktiivisesti eri yhdistyksissä sekä halajaa kesäisin meren aalloille. Kultahääpäiväänsä pariskunta vietti heinäkuussa. Pariskunnan seurustelu alkoi jo yhteiskoulun aikaan vuonna 1964. Sinikka ja Asko halasivat välitunnilla ja kuinka ollakaan, joku sattui näkemään. Hän kanteli asiasta rehtori Säynäjärvelle. – Jouduin puhutteluun, mutta se oli rakentavaa, sillä lupa seurusteluun tuli lisähuomautuksella, että olkaa varovaisia. Nyt 54 vuotta myöhemmin he muistelevat tapahtumaa hymyillen. Asko Virta muistaa myös  - monen muun pojanklopin tapaan - kärynneensä tupakanpoltosta kaimakaverinsa Asko Rajalan kanssa. – Menimme tunnustamaan ja miten sitten kävikään? Muut saivat muistutuksen, mutta me emme. Virta sanoo rehtorin olleen esimerkillinen ja oikeudenmukainen. – Se varmasti vaikutti minunkin ammatinvalintaani.   Kouluaikanaan Asko Virta meni kesärengiksi naapuriinsa Jalmari Koivuniemeen. Sitä aikaa muistelee Sinikka: – Siinä kun minä puhuin rakkaudesta, puhui Asko Koivuniemen Pilkku-hevosesta. Seurustelu päättyi avioliittoon, joka on kestänyt jo yli puoli vuosisataa. Sinikan tie vei opiskelemaan psykiatrian erikoissairaanhoitajaksi. Perheeseen syntyi kaksi lasta, ikäeroa heillä on 17 vuotta ja lapsenlapsia on neljä.    Virrat ovat aina viettäneet kesälomiaan Köörtilässä. Toiminnallinen mies ei osannut olla kesälläkään jouten, vaan toimi kahdeksan vuotta kesäsiirtolan johtajana Pohjajoella. – Ei häntä paljon kotona näy, vaimo vahvistaa. Sinikka viihtyy enemmän kotona puutarhatöitä tehden, mutta yhdessä käydään teattereissa ja matkoilla. 20 vuotta sitten pariskunta aloitti Köörtilän talon laajennuksen. Asko on koko elämänsä ollut ahkera suunnittelija ja rakennusmies. Hän rakensi myös heidän aiemman omakotitalonsa Toejoelle. Osansa on saanut myös kesäasunto, mikä on Sinikan entinen kotitalo. Vuosien mittaan sinne on tehty avaria terasseja ja neliöitä vaikka isommallekin väelle. – Olen koko pienen ikäni piirtänyt lisärakennuksia. Minulla oli ennen sairastumista myös asuntojen korjausrakentamiseen erikoistunut firma, nimeltään Askora, isäntä kertoo.   Lapsuudestaan Asko muistaa aamuiset joulukirkot isoäidin mukana. Silloin ei eletty kännykkäaikaa ja ajankuluksi tehtiin käpylehmiä! Koska synnyinkoti Lindellin talo seisoi jokirannassa, lähellä paloasemaa, kotona säilytettiin yhtä aseman avaimista. – Jo alle 10-vuotiaana olin hälytyksen tullessa ensimmäisenä viemässä sitä naapuriin. Oura tuli miehelle tutuksi jo pienestä pitäen, sillä hän kalasti ja linnusti silloin enonsa Raimo Lindellin kanssa. Nytkin Virran pariskunnalla on vene, millä pääsee kolmessa tunnissa Köörtilästä Poriin. – Merikarvia on ollut minulle hyvä paikka elää. Täällä asuu myös 89-vuotias äitini Lyyti ja veljeni Antin kesäasunto sijaitsee entisellä kotipaikallamme. Syntyi ja asui perheineen isoisänsä, puuseppä Jussi Lindellin talossa 10 vuotiaaksi, sitten Alakylässä Merikarvian yhteiskoulun kasvatti 1970 Lahden Kotiteollisuusopettajaopisto, poikien käsityönopettaja 1975 Turun yliopisto, peruskoulun teknisen työn opettaja 1998 Turun yliopisto, kasvatustieteen maisteri Rehtoriksi Kauhajoen yhteiskouluun 1999 Toimi Porin suomalaisen yhteislyseon koulun (PSYL) rehtorina 2002–2007 Kymmeniä luottamustehtäviä. Merikarvia-seuran sihteeri vuodesta 2015 70 vuotta 8. joulukuuta 2017.