Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Itsenäiset ja seuralliset kissimirrit kiehtovat

Jos seuraat Instagramia, vastaasi on melko varmasti tullut Minna Serulan ottamia kuvia kissoista ja maisemista eri puolilta Merikarviaa. Hän asuu rivitalokaksiossa yhdessä viiden kissansa kanssa. –Muutaman vuoden ajan olen harrastanut valokuvausta. Nykyisin kuvaan lähes pelkästään kännykällä, koska siitä on niin helppo jakaa kuvat Instagramiin. Enimmäkseen nappailen tilannekuvia kissoista. Toisinaan otan videoitakin, hän kertoo. Hän kertoo viettävänsä paljon aikaa sosiaalisessa mediassa, jonka käyttö on hänen mielestään todella helppoa. –Kantapään kautta olen opetellut käyttämään somea. Tukalissa paikoissa kysyn neuvoa lapsiltani, jotka ovat jo muuttaneet pois kotoa. Somessa seuraan tuttujeni tekemisiä ja olen mukana ryhmissä, joissa keskustellaan kissoista. Viidestä kissasta vain yksi on hänen itsensä hankkima. –Ilona on ainut kissa, jonka olen tarkoituksella hankkinut itselleni. Pommi ja Tykki tulivat tyttäreltäni, jonka poikaystävä ei tykännyt kissoista. Hugo puolestaan oli kissanpentu, jonka löysin sateisena päivänä tästä pihamaalta. Se oli surkean näköinen, ja houkuttelin sen sisään ruoan avulla. Se on edelleen hyvin arka, eikä uskalla näyttäytyä, jos tulee vieraita. Viidennen kissansa hän toi kotiinsa työpaikaltaan Merikievarista. –Siellä työntekijät ruokkivat Joukoa. Se on oikeastaan tyttökissa, mutta kun se on kuuro, niin ei kai se piittaa, vaikka sitä kutsutaan Joukoksi. Se on hyvin vanha kissa, joten halusin antaa sille kulkurielämänsä päätteeksi leppoisat eläkepäivät täällä omassa kodissani, Serula juttelee. Hän ei päästä lainkaan kissoja ulos kuljeskelemaan. –En uskalla päästä niitä vapaasti ulos, koska ne voivat jäädä vaikka auton alle. Sisällä niiden on turvallista elää, ja niillä on seuraa toisistaan. Kyllähän ne välillä saattavat vähän tapella keskenään, mutta enimmäkseen ne vain nuolevat toisiaan ja leikkivät toistensa kanssa. Päiväsaikaan kissamirrit enimmäkseen nautiskelevat elämästään loikoillen. Illan tullen ne virkistyvät. –Tuossa kiipeilytelineessä ne vetävät joskus ravia niin, että koko teline meinaa kaatua. Onneksi ne eivät enää kiipeile ikkunaverhoissa, kuten ne pieninä tekivät, Serula juttelee naureskellen. Joskus kissat innostuvat yölläkin riehumaan, mutta useimmiten ne antavat talon emännälle unirauhan. –Leveämmän sängyn tosin jouduin hankkimaan, sillä ne tunkevat öisin viereen nukkumaan. Kissat vaikuttavat pirteiltä ja niiden turkki kiiltää. Kuinka hoidat niitä? –En hoida niitä sen kummemmin. Ihan tavallisia kissanruokia syötän niille. Ne ovat onneksi pysyneet terveinä. Korvapunkkeja niillä oli kerran, mutta onneksi niistä päästiin eroon. Oletko aina pitänyt kissoista? –Nuorempana olin koiraihminen, ja minulla huskyjä, mutta nykyisin olen menettänyt sydämeni näille ihanille kissoille. Kissoissa kiehtoo itsenäisyys. Ne eivät määräyksiä tottele. Kuitenkin ne ovat hyvin seurallisia eläimiä. Tuntisin itseni hyvin yksinäiseksi ilman mirrejäni. Serulan puheessa on leppoisa rytmi. Hän kertookin olevansa Savonlinnasta kotoisin. Merikarvialle hän muutti 17 sitten Pieksämäeltä. –Olen viihtynyt täällä hyvin. Merikievarissa työskentelen nyt neljättä vuotta. Videon Serulan kissoista löydät Merikarvia-lehden nettisivulta osoitteesta: www.merikarvialehti.fi "Leveämmän sängyn jouduin hankkimaan, sillä ne tunkevat öisin viereen nukkumaan.