Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Antti Yliknuussi muistelee metsämiesaikoja Honkajärveltä

MUISTOJA Elettiin vuotta 1955. Ehdin syksyllä olla muutaman kuukauden Rosenlewillä Heinon Esan hommissa. Seuraava vuosi kului "Näsin Antin" laivastossa. Sieltä kotiuduttuani jatkoin metsämiesuraani. Meillä oli pari pystymetsähakkuuta Honkajärvellä, toinen Meuralla. Mennessämme ensimmäistä kertaa taloon Esa opasti, että "tapaat miellyttävän isäntäväen, osaat käyttäytyä, mennään!" Ensitapaaminen oli lämmin. Rouva ohjasi meidät kahvipöytään. Heimo Meura oli komea, isällisen lempeä. Aistin tasapainoisen ja ihmisläheisen kodin. koko hakkuuaikana kävin usein metsässä, isäntäväen ohje oli: "Muistahan poiketa kaffeella". Tuntui hyvältä. Työllisyystilanne oli silloin huono. Lehdon Lauri Sähkötehtaan kulmilta samoin kuin Kirkasen Frans harkitsivat Honkajärven työmaata. Linja-autolla kulkeminen, matkoista johtuva työpäivän piteneminen vaikuttivat hankkeen kaatumiseen. Isä-Kallioinen poikineen ja Kuvaskankaan metsurit hoitivat savotan. Noin 3,5 vuoden aikana käynnit Meuralla olivat ihmisläheisiä, lämpimiä kohtaamisia. Minulle 39 vuoden työrupeama suomalaisittain suursatamassa, Haminassa, oli erikoinen elämänkoulu. Meillä oli autonkuljettajana Jaakko Rytkö , joka oli johdon ja vieraiden luottokuljettaja. Perhe joutui sodan takia jättämään kotiseudun. Sijoituspaikka löytyi Länsi-Suomesta – se oli Meura. Kuultuaan kotipaikkani, Jaakko muisteli oloaan, kuinka hyvä heidän oli olla Meuralla. Vuosikymmeniä myöhemmin Porissa oli Satamien urheilupäivät. meiltä lähti pikkubussillinen urheilijoita, potkupallojoukkue ja mölyävä joukko kannustajia sekä kuljettajamme Jaakko. Lähdettäessä Jaakko varmisti minulta ajo-ohjeet Honkajärvelle, sillä hän halusi ehdottomasti käydä evakkokodissaan. Vuosikymmenten jälkeen kun pikkubussi pysähtyi Meuran pihaan, evakkopoika koputti oveen, astui sisään ja tervehti:" En kerro kuka olen". Eikä tarvinnut, sillä isäntäväki riensi vastaan sanoen: "Meidän Jaakko", riemuitsi rouva. Evakkopoika kertoi, miten he kaikki itkivät. Ikävä ja kiitollisuus purkautuivat lohduttoman itkuna. Evakkopoika tunsi tulleensa kotiin! Palattuaan matkalta hän halusi pari päivää "pekkasvapaata". Hän kertoi miten koko tapahtuma alkoi selvitä vasta kotona. Tuollaisessa tapaamisessa käydään ihmismielen syvimmissä sopukoissa. Tunnettu iskelmälaulaja Anne Mattila laulaa koskettavasti iskelmässä: "Enkeleitä on heitä päällä tämän maan...." Jaakko ja Antti voivat kertoa: "On heitä, olemme tavanneet!" Rakkaat kotikuntalaiset – jaksamista! "Evakkopoika tunsi tulleensa kotiin!