Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Verhoile uusi ilme uudella kuosilla – Huonekalut heräävät uudestaan henkiin Tuorilassa

MERIKARVIA Tuorilan koululla hääri sunnuntaina aamuvirkkuja kädentaitajia, kun Mari Vanhatalon verhoilukurssilaiset aloittivat päivärupeaman jo aamukymmeneltä. Kahden viikonlopun mittaisella kurssilla vanhojen tuolien kunnostus pääsee hyvään vauhtiin. Sohvien verhoiluun vierähtääkin sitten aikaa useamman kurssin verran. Ensimmäiseksi Mari Vanhatalo kumoaa väärän käsityksen verhoilusta, että “en pysty” tai “minulla on peukalo keskellä kämmentä.” – Ei tarvitse olla mikään mestari, sillä ei tämä ole ollenkaan mitään tähtitiedettä. Mari tietää, mistä puhuu. Hän on opiskellut verhoilijaksi ja pitänyt viikonloppukursseja kansalaisopistossa jo usean vuoden ajan. Markku Korpunen oli tullut Porista päällystääkseen vanhan tuolin. Siihen oli löytynyt sopiva, keväinen kangas. Tuolin vanhat kankaat toimivat kaavoina ja ohjaaja neuvoo jättämään reilut saumanvarat. Kangasta paikalleen asetellessaan huomataan, että se oli tarpeen, jotta kangas saadaan kunnolla kiinnitettyä. – Markun tuolissa on hyvät flokit, niitä ei tarvitse vaihtaa, Vanhatalo sanoo. Flokki on kestävää lumppujätettä, jota käytetään verhoilussa pehmusteena. Heikki Moilasella vasta iso urakka näyttikin olevan edessään, sillä valtavasta nojatuolista on vain runko jäljellä. Työläämpi työvaihe on joustimien kiinnitys sidontalangalla. Mari Vanhatalo kertoo, että joustavareunainen sidonta tekee tuolin etureunasta kimmoisan. Hän näyttää perinteistä verhoilukirjaa ja tunnustaa, että sitä tarvittiin edellisenä päivänä sekä opettajan että oppilaan muistin virkistämiseksi. Moilanen on verhoillut jo useita tuoleja ja kertoo, ettei ollut ensimmäistä kertaa asialla, mutta kaikkea pitää kerrata. Lea Viertosen tuolit ovat kovareunaisia. Niissäkin on joustimet, mutta sidonta on erilainen. – Nämä tuolit ovat vanhempani ostaneet mentyään kihloihin, hän tietää. Säikähdän kuollakseni, kun istahdin vahingossa Lean tuoliin, mutta hän vakuuttaa, että ne ovat käyttöä varten – eivät siis koriste-esineitä. Entä miten joku raaskii laittaa lukemattomia tunteja aikaa vieneen, verhoillun tuolin arkikäyttöön? Vastaukseksi saan vienoja hymyjä, kunnes Johanna Ollila tunnustaa, että kissat ovat huomanneet hänen keittiön tuolinsa ja todenneet ne oiviksi nukkumapaikoiksi. Sinikka Oikarinen on tehnyt aikanaan verkoilukurssia käydessään Marille yllätyksenä puiset tukipuut, joiden välissä liimataan huonekalujen kaarevat käsinojat. Se näytti tuiki tarpeelliselta apuvälineeltä kurssilla. Terttu Sukuvaara käsittelee toimistotuoliaan. –Se näis vanhois mööpeleis on vikana, että ne ovat niin isoja, hän ihmettelee. "Ei tarvitse olla mikään mestari, sillä ei tämä ole ollenkaan mitään tähtitiedettä. Mari Vanhatalo Verhoilija