Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Syömishäiriö johdatti kuoleman porteille – itsemurhayritys vei mielisairaalaan; Karoliina käy edelleen terapiassa viikoittain

Upea omakotitalo sijaitsee paraatipaikalla Merikarvianjoen rannalla. Tällaisessa paikassa elämän täytyy olla onnellista, mutta talon emäntä Karoliina Hakala paljastaa eläneensä kammottavan painajaisen keskellä, joka alkoi jo hänen nuoruudessaan. –Olin vähän päälle parikymppinen pienen lapsen äiti, kun silloinen ihmissuhteeni päättyi ikävästi. Se oli hirvittävä isku itsetunnolleni. Yritin kaikin tavoin toipua tapahtuneesta, aloin urheilla ja laihduttaa. Laihduin yhden kesän aikana 26 kiloa. Kun tuttavani kehuivat ulkonäköäni, sain siitä hyvän olon tunteen. Saman vuoden syksyllä hän tapasi nykyisen miehensä. –Hänelle olin hoikka, ja ajattelin, että minun täytyy myös pysyä hoikkana. Tilanne ahdisti minua, koska pelkäsin lihovani. Silloin aloin hoitaa linjojani oksentamalla. Mieheni ei aavistanut lainkaan, mitä touhusin. Olin hyvin ovela ja valehtelin taitavasti. Tilannetta helpotti se, että hänen miehensä matkusti paljon työnsä takia. –Joskus saatoimme lasten kanssa järjestää oikein mässäilyillan. Sitten kun lapset olin saanut lapset nukkumaan, menin vessaan oksentamaan. Eikö oksentaminen tunnu kamalalta? –Tietysti se tuntuu, mutta bulimikolla siihen liittyy niin paljon hyvää tunnetta siitä, että pystyy hallitsemaan tilannetta ja omaa vartaloaan, joten oksentamisen pystyy sietämään. Tunteet ovat tietysti ristiriitaisia. Samalla on älyttömän pettynyt itseensä; sitä miettii, miksen voi olla normaali? Käännekohta tuli, kun hän oli menossa saunaan miehensä kanssa. –Mieheni asetti minut peilin eteen ja sanoi, etten näytä enää kauniilta. Siinä vaiheessa painoin 50 kiloa. Olin pelkkää luuta ja nahkaa. Pahimmillaan painoa oli enää 40 kiloa. –Vuonna 2012 jouduin sairaalaan kovan vatsakivun takia. Paksusuolessa oli tulehduksia. Olin muutenkin huonossa kunnossa. Tukka alkoi lähteä päästä, hampaita irtosi, minulla oli rytmihäiriöitä. Joka yö näin kammottavia painajaisia. Tämänkin jälkeen Karoliina sinnitteli eteenpäin, kunnes vuonna 2013 iski vaikea masennus. Itsemurhayrityksen jälkeen ei enää auttanut muu kuin Harjavallan psykiatrisen sairaalan suljettu osasto. –Sain sairaalassa sähköhoitoja, ja ne tehosivat hyvin. Siitä alkoi toipuminen, mutta prosessi on todella hidas. Olin puolitoista vuotta pois töistäkin. Olen nyt elänyt viisi vuotta oksentelematta, mutta käyn edelleen terapiassa kerran viikossa. Ensimmäinen askel toipumisessa oli tunnustaa itselleen olevansa sairas. Hoidon saaminen Harjavallan sairaalan jälkeen oli kuitenkin vaikeaa. –Kävin parilla terapeutilla, jotka vain voivottelivat tilannetta. Lopulta löysin terapeutin, joka antoi oikeita työkaluja paranemiseen. Myös vertaistuen löytäminen on ollut vaikeaa. Kaltaisiani aikuisia en ole löytänyt. Perfektionistille on toipumisessa ollut tärkeää oppia olemaan armollinen itselleen. –Minun on ollut vaikea käsittää sitä, että voin olla hyväksytty, vaikken ole langanlaiha. Suurin tukeni vaikeina aikoina on ollut oma mieheni, joka on seissyt rinnallani kuin kallio. Hän on muistuttanut minua siitä, että nythän minulla on taas tissit ja on peppu. Pitäisi osata iloita niistä. Valtavasti tukea olen saanut myös muilta sukulailtani ja ystäviltäni. Teini-ikäisten lasten äitinä Karoliina ei halua pelotella muita vanhempia, mutta kehottaa kuitenkin pitämään silmällä nuoren touhuja ja netissä pyörimistä. –Nykypäivän some-maailma on nuorille valtavan julma. Joku netissä heitetty läppä saattaa johtaa herkän nuoren pois raiteiltaan. Jos huomaa, että lapsi käy jatkuvasti vaa'alla ja pukeutuu vaatteisiin, jotka piilottavat hänen vartalonsa, silloin kannattaa ruveta seuraamaan tilannetta tarkasti, Hakala neuvoo. Lisätietoa syömishäiriöistä ja niiden hoidosta saa esimerkiksi syömishäiriöiden alueyhdistyksen nettisivuilta: www.syliin.fi