Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Pienen perheen unelma perinnetalosta toteutuu – heistä tulee harvalalaisia

Harvalassa, Fransinmäen avaraan saliin astuessa, tuntuu kuin palaisi huimasti ajassa taaksepäin, vaikka remontti on kesken ja lattioita peittävät puutavarapinot ja työkalut. Talo ehti olla 20 vuotta tyhjillään. Nyt siihen puhaltavat uutta henkeä Laura, Frans ja kahden kuukauden ikäinen Eemil Koivuniemi. Otamolta kotoisin oleva Laura (o.s. Vanhatalo) ja Frans Koivuniemen yhteinen unelma oli hankkia talo, minkä he voisivat restauroida. Sellainen löytyi yllättävän läheltä, aivan Fransin kotipaikan naapurista. –Kävimme tätä kerran katsomassa ja päästyämme sisälle tunsimme, että tässä se on, Laura toteaa. Pariskunta haluaa tehdä kaiken mahdollisen itse. Nyt kahta vuotta myöhemmin he sanovat yllättyneensä, miten ison projektin ottivat urakakseen. Taloremontin edetessä selvisi, että talo on tehty kunnon perustukselle. Lohkomisen myötä Fransinmäeksi nimetyn tilan päärakennuksessa on asuttua tilaa noin 120 neliötä. Alkajaisiksi palautettiin sali koko komeuteensa, sillä se oli jaettu aiemmin moneksi huoneeksi. Salin kaakeliuuni ja keittiön leivinuuni kunnostettiin. Lisäksi kamareista löytyy Porin Matti ja pönttöuuni, jotka hönkäävät lämpöä tarvittaessa. Leivinuunin yhteyteen rakennetaan vielä puuhella entisen tilalle. Yllätys paljastui salin alapohjassa. Se oli vanhanaikainen multapenkki ja vielä hyväkuntoinenkin. –Se on tekniikka, jota on käytetty jo ennen 1800-lukua. Kirvesmies sanoi, ettei ole koskaan nähnyt sellaista. Frans kertoo, ettei siinä näkynyt ollenkaan kosteuden merkkejä, ja se sai jäädä osana vanhaa rakennusperintöä. Koivuniemien periaatteena on käyttää hengittäviä materiaaleja. Pinkopahvi on arvossaan tulevassa huushollissa samoin kuin paperitapetti, punamulta ja maitomaali. –Raaka-aineeksi ostettiin rasvatonta maitoa, vaikka molempien kotona on lehmiä. Separaattorikin olisi löytynyt, Frans naurahtaa. Punamultaa keitetään joka kesä, ja piharivistö sekä aidat ovat saaneet uuden maalipinnan. Liisterit keitetään luomuhengessä vedestä ja vehnäjauhoista. Talo ei ole museoviraston suojeluksessa, mutta neuvoja on haettu ja saatu rakennuskulttuuritalo Toivosta Porista. Rakentamisessa kunnioitetaan perinteitä ja Koivuniemet kävivät vastikään ikkunankorjauskurssilla. Vanhat ikkunat kunnostetaan, vain joitakin niiden alapuitteita joudutaan uusimaan. –Jätämme myös vanhat ovet paikoilleen. Se mitä puretaan, käytetään jossain toisessa kohtaa uudelleen. Fransin mukaan perinnerakentamista ei toteuteta kuitenkaan sataprosenttisesti. –Haluamme hieman nykymukavuuksia, kuten sisävessan lattialämmityksellä. Sisäsaunaa ei kuitenkaan tule ja suihkussa käydään suihkukaapissa, joka minimoi kosteuden pääsyä rakenteisiin. Talo on pysynyt pystyssä toista sataa vuotta. –Se on silloin ollut pakko tehdä hyvin. Täältä ei löytynyt mitään varsinaisia kosteusvaurioita, mutta julkisivun alimmat hirret uusittiin, koska vuosien saatossa kohonnut maanpinta ja kasvillisuus olivat päässeet niitä lahottamaan, kertoi Frans Koivuniemi. 27-vuotias Laura ja 29-vuotias Frans muuttivat valkolakit saatuaan Tampereelle opiskelemaan. Nuoret tradenomit palasivat Poriin, ja Frans työskentelee Puuvillan Citymarketin neuvonnassa. Laura hoitaa pikkuista, joten rakentamiseen riittävä aika on tällä hetkellä rajallista. Perheen tavoitteena on kuitenkin, että tämän vuoden puolella heistä tulisi harvalalaisia.