Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Muistatko tai oletko kuullut tästä persoonallisesta kiertolaisesta? Koittankosken kotolainen kulki talosta taloon

Koittankoskella syntynyt Elina Liukkonen on yliopisto-opinnoissaan keskittynyt Merikarvian kulttuuriperinnön tutkimukseen. –Maaseudun syrjäiset kylät ovat mielestäni täynnä hiljaista tietoa, jonka tallentamisen olen kokenut olevan mittaamattoman tärkeä osa Merikarvian kulttuurihistoriaa, Liukkonen pohtii. Pro gradu-tutkielmassaan hän käsitteli Merikarvialla sijaitsevien maalaistalojen tarinoita ja sitä, miten tarinat vaikuttavat talojen säilymiseen. –Muistan olleeni jo nuorempana lumoutunut kotikyläni taloista ja pyysin toistuvasti vanhempiani kertomaan talojen historiasta ja niissä asuneista ihmisistä. Näiden tarinoiden avulla piirsin kuvaa mieleeni menneestä ja sen ajan ihmisistä, Liukkonen muistelee. Pro gradu -tutkimusta tehdessään Liukkonen havaitsi, että talojen tarinoihin liittyivät vahvasti ihmistarinat. Muistitietoa kerätessään hän sai kuulla paljon tarinoita Hanna Paasimäki -nimisestä kiertolaisesta. Tänä vuonna valmistuikin hänen tapaustutkimuksensa tästä Koittankosken kotolaisesta. –Arvioiden mukaan Hanna kiersi talosta taloon 1920-luvulta 1965-luvulle eli noin 40 vuotta. Suurimmaksi osaksi häntä pyydettiin tekemään kevyitä taloustöitä, kuten lasten hoitamista. Hannan toimi oli kylän kotolainen, ja tätä termiä käytetään häntä koskevissa virallisissa asiakirjoissakin. Hanna Paasimäki syntyi vuonna 1898 Kuvaskankaalla. Vuonna 1900 Hannan äiti jäi kahden nuoren lapsen kanssa perheen isän kuoltua keuhkokuumeeseen. Ompelijana työskennellyt yksinhuoltajaäiti antoi parivuotiaan Hannan isovanhempiensa hoiviin Koittankoskelle. Kiertolaiselämän Hanna aloitti parikymppisenä hänen isovanhempiensa kuoltua. Eri taloissa Hanna teki pääasiallisesti kevyitä taloustöitä. Koittankosken lisäksi hän toimi kotolaisena Lauttijärvellä, Tuorilassa ja Siikaisissa. Matkansa hän teki useimmiten jalan, mutta toisinaan myös liftaten. Hannan kulkiessa kierroksillaan hänellä muistettiin olleen selässään vihreä reppu. Repun tiedettiin sisältäneen suurimman osan hänen maallisesta omaisuudestaan. Palkakseen hän sai vain ruoan talon puolesta ja yösijan niin halutessaan. Pientä rahallista korvausta hän sai harvakseltaan. Hanna oli sitoutumaton vanhapiika, jolla ei tiedetty olleen parisuhteita. Hänen vaatetuksensa oli jäänyt hyvin mieleen. Hannan muistettiin käyttäneen pääasiassa pitkiä hameita. Hameen alla hän piti niin sanottuja luukkuhousuja, joissa ei ollut haarapalaa, ja ne olivat sidottu vyötäröltä kiinni narulla. Hannan muisteltiin olleen hyväsydäminen ihminen, ja monet haastateltavista muistavat, kuinka Hanna pyrki aina antamaan omista vähistään muille. Taloissa hän oli pidetty sen takia, että hänellä ei ollut tapana juoruilla talon asioista ulkopuolisille. Hän oli myös hyvin uskonnollinen henkilö. Radion aamuhartauden aikana Hanna toivoi aina täyttä hiljaisuutta, ja hermostui, jos ihmiset eivät kunnioittaneet hänen toivettaan. Elämänsä viimeiset 16 vuotta Hanna vietti vanhainkodissa, ensin Tuorilan kunnalliskodissa ja sitten kirkonkylässä. Hanna on jäänyt hyvin koittankoskelaisten mieliin. –Hannan kuolemasta on jo miltei 40 vuotta aikaa, mutta edelleen kylän ihmiset muistavat Hannan ja kunnioittavat hänen muistoaan muun muassa viemällä kynttilän hänen haudalleen jouluaattona, Liukkonen kertoo. Hannan tarinan tallentaminen on tärkeä osa Koittankosken kylän historiaa. –Koen, että Hannan kautta luodaan myös yleisellä tasolla kosketuspinta Suomen lähihistoriaan sekä ihmisten elämään maaseudulla tuohon aikaan. Hannan tarina on mielestäni tärkeä siitäkin syystä, että samankaltainen kiertolaisen elämä ei ole nykypäivänä enää mahdollista, Liukkonen toteaa. Elina Liukkosen tapaustutkimus Hanna Paasimäestä valmistui tammikuussa. Tutkimus toteutettiin Merikarvian kulttuuriavustuksen turvin. Liukkonen valmistui filosofian maisteriksi kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelmasta vuonna 2016. Hänen pääaineensa oli kulttuuriperinnön tutkimus. Tapaustutkimuksensa Hanna Paasimäestä hän toteutti haastattelemalla kotolaisen yhä muistavia kyläläisiä. Haastateltavana oli yhteensä 12 kyläläistä. Haastattelut tehtiin pääosin vuonna 2017. "Hameen alla hän piti niin sanottuja luukkuhousuja, joissa ei ollut haarapalaa, ja ne olivat sidottu vyötäröltä kiinni narulla.