Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Mielipide: Mistä valon pisaroita pojille

MIELIPIDE On hyvä, että iso huoli on herännyt poikalasten tilanteesta. Nyt pitäisi pikimmiten varmistaa, että huoleen puututaan, koska joka päivä voi olla se viimeinen. Meidän pitää auttaa niin kuin kuuluu eikä niin kuin meille parhaiten sopii. Siinä on vissi ero, mikä on totta ja mikä luulotautia. Monet vanhemmat ovat jatkuvan paineen alla syystä, että ei tiedä mitä tehdä tai mitä tapahtuu. Se on perhettä pidemmän päälle vakavasti vammauttava asia. Valtio haluaa lisää lapsia, vaikka osa on jo syrjäytetty. Joukkueena pitäisi toimia ilman politiikan hapatusta, mutta kun kaikki hyvät ohjeistukset puuttuvat, ne on luotava eikä nuorten oma ääni saa jäädä kuulumatta. Ja kiirettä on pidettävä, koska verhon taakse jäänyt luku on niin suuri ja toisaalta yksikin on liikaa. Miten saada salassapitolainsäädäntö vähemmälle tässä asiassa, koska kyseessä oleva joukko on melko äänetön ja vanhemmat voimattomia kovan paineen takia miettiessään, missä he ovat epäonnistuneet. Nolata ei saa eikä vähätellä. Me aikuisethan tämän tilanteen mahdollistamisen olemme luoneet omilla toimillamme. Meidän se myös on purettava. Henkinen kuntosalimme olisi saatava siihen kuntoon, että se olisi hyvän olon virtaava puro eikä kuten nyt sotien ja kauhujen päänäyttämö, jossa loppukäyttäjän ääni jää kuulumatta. Irvistely ja pilkka pahentavat tässäkin tapauksessa asiaa. Kysymys on syystä ja seurauksesta sekä monen nuoren tulevaisuudesta. Pirjo Koivukorpi Merikarvia