Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Kansallispuku juhlistaa niin barbia kuin morsianta

Merikarvialla ommeltiin jo 1970-luvulla monta kansallispukua Rauha Leinosen opeissa Merikarvialla ja Siikaisissa. Nyt ulvilalainen kansallispukuihin ja pitseihin erikoistunut artesaani Merja Latvala opettaa puvun teon saloja Porin seudun kansalaisopistossa. Tällä hetkellä siellä on tekeillä kolme Merikarvian kansallispukua. Merja Latvala on vetänyt kansallispukupiirejä jo 12 vuotta. Hänellä on ollut lyhytkursseja myös Siikaisissa ja sellaista sinne toivotaan myös syksyksi. Myös muutamia merikarvialaisia on käynyt opissa Siikaisissa. Latvala opastaa erikseen myös tykkimyssyjen tekoa. Rehtori Jari Kosma kehotti kansalaisopiston kevätjuhlassa väkeä keräämään auton täyteen ja käymään harrastamassa yli kuntarajojen. Tällä tavalla tunteja riittäisivät useimmille kursseille ja opiskelijamäärät niissä kasvaisivat. Monella Merikarvia-pukuun liittyy tunnesiteitä paikkakunnalle. Köörtiläläisen Aini Kukkasen (o.s. Granfors) miniällä Sirkka Kukkasella on menossa jo kolmas asuste, tällä kertaa Merikarvian tuunattu puku. Siihen hän on tehnyt edellisestä työstä jääneistä langoista hieman erivärisen hameen. –Tyttärentytär kasvoi niin pitkäksi, että hänelle pitää tehdä uusi hame. Sirkka Kukkanen kertoo itse käyttävänsä sekapukua. Hän sanoo, että hänen juurensa ovat jollakin tavalla perheen kautta Köörtilässä. Anne Lehtiranta ompelee ensimmäiseksi tulevaan kokonaisuuteensa paidan. Hän sanoo alussa miettineensä, mistä päästä pukua alkaisi tekemään. –Vietin lapsuuteni kesät Köörtilässä ja tästä tulee äidin ja minun yhteinen puku. On yllättävää, miten paljon pienestä Köörtilän kylästä löytyy yhteyksiä muualle. Johanna Saarni puolestaan sanoo, että 3/4 hänen isovanhemmistaan on kotoisin Merikarvialta ja Siikaisista. –Isovanhempani olivat Nestori ja Josefina Lehtinen Alakylästä. Sukurakkauden innoittama Johanna aloitti ompeluprojektinsa tykkimyssystä. Hän ei osaa vielä sanoa, tuleeko päähineeseen tyllipitsi vaiko nyplättypitsi. Johanna kertoo tykkäävänsä 1700-luvun puvuista, ja hän suunnittelee valmistavansa tulevan asun vaikka hääpuvukseen. Kauniin tykkimyssyn teko alkaa yllättävillä materiaaleilla – sanomalehdellä ja ruispuurolla, mikä toimii liimana. –Liimatut ja ommellut palat muotoillaan puutukin päälle. Ne naputellaan pienelllä kivellä muotoonsa, Merja Latvala kertoo. Hän sanoo, että ihmisiä näille kursseille tulee ympäri Suomea. Monet kyselevät, mistä nimi tälle päähineelle tulee. Tykki tarkoittaa yksinkertaisesti pitsiä ja koppaa sanotaan myssyksi. Vierailimme piiriläisten kanssa kansalaisopiston kevätnäyttelyssä Porin kirjastossa tutkailemassa kansallispukuja. Tällä kertaa siellä päivysti Leena Pätynen , joka on ommellut barbilleen Merikarvia-puvun. Nukketalossa se soittaa viulua, mutta nyt merikarvialaisbarbi esittäytyi näyttelyvieraille. Nukkea ihasteli muiden muassa Ulla Nieminen (o.s. Rantamo), kesämerikarvialainen hänkin. Merikarvian kansallispuvun tilasi aikanaan Merikarvian kansalaisopisto ja sen kokosivat vuonna 1978 Hilkka Vilppula ja Maija-Liisa Heikinmäki. Merikarvian puvun pomsihame on pohjaväriltään vihreä ja raidoitettu punaisin, mustin, sinisin ja valkein raidoin, osa valkeista raidoista on flammutäplitetty. Niukka ja tyköistuva liivi on punainen. Se suljetaan kahdella koristeellisella hakasparilla, joiden yläpuolella on piilohakaset, liivin takaosassa on körtit. Tasku on valmistettu liivikankaasta ja reunustettu hamekankaalla. Se sidotaan vyötärölle puna-musta-valkealla pirtanauhalla. Paidassa on pystykaulus, jonka reuna on hapsutettu. Kaukosen mukaan puvun kanssa voi käyttää pellavaesiliinaa. Aikuisen naisen päähine on tykkimyssy, joka on punainen tai vihreä. Tykkipitsi on nyplätty raumalainen pitsi. Tyttöjen päähineenä on punaiset nauhat. Lainaus: kansallispuvussa.wordpress.com/merikarvia/ "Vietin lapsuuteni kesät Köörtilässä ja tästä tulee äidin ja minun yhteinen puku. Anne Lehtiranta