Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Häirintälupa päättyy – Palaavatko merimetsot Merikarvialle?

Merimetsojen karkottamisessa hyvin tehokkaaksi osoittautunut nestekaasutoiminen "kanuuna" paukahtelee Merikarvian saaristossa tällä erää viimeisen kerran ensi viikon alussa. Silloin päättyy ympäristöään niin pesimäluodoilla kuin läheistä vesialuettaankin saastuttavien lintujen aktiivinen häirintä. Sen sijaan tuulessa heiluvat liinat ja pelättimet saavat olla luodoilla koko kesän. Myös ely-keskuksen kolmeksi vuodeksi myöntämä lupa on tänä vuonna katkolla, eikä jatkosta ole tietoa. Se herättää seudulla suurta huolta. –Kahtena aiempana kesänä syntyneet ja tänä kesänä syntyvät poikaset eivät tiedä Laskoslahdesta mitään. Mutta varsinkin vanhoilla linnuilla näiden karien koordinaatit ovat niin päässä, että ne varmasti tulevat katsastamaan vanhoja pesimäpaikkojaan. Kun häirintää ei ole, vähän on pupu pöksyssä, että taas se alkaa, kertoo Merikarvian Kasalan vesialueen osakaskuntaa edustava Markku Bondfolk . Merikarvian pohjoisosien eli Kasalan, Riispyyn, Pohjarannan ja Ylikylän asukkaat ovat Bondfolkin mukaan kouriintuntuvasti huomanneet, kuinka iso helpotus merimetsojen poissaolo on. –Yksinomaan Kasalan ja Trolssin saaristossa on noin 200 kesämökkiä, joihin otetaan merestä kastelu-, sauna- ja pesuvedet. Bakteerikannan lisääntymisen vuoksi monet eivät enää ole käyneet meressä uimassakaan, Bondfolk kertoo. Merimetsojen suuntavaisto todella toimii, siitä saatiin Merikarvialla näyttöä jälleen tänä keväänä. –Kävimme asentamassa aktiiviset häirintälaitteet heti, kun veneellä pääsi luodoille. Samaan aikaan ensimmäiset merimetsot olivat jo tunnustelemassa paikkoja, Bondfolk kertoo. Sen jälkeen merimetsoja ei olekaan näkynyt tänä keväänä niillä kuudella Lankoslahden luodolla, joilla niitä on lupa häiritä. Rauhaa on jatkunut keväästä 2016 asti. Uutta häirintälupaa Merikarvialle ei ole anottu. –Se johtuu yksinkertaisesti siitä, ettei meillä ole perusteita anomukselle, koska merimetsoja ei nyt ole, Bondfolk sanoo. Vielä syksyllä 2015, pesimäkauden lopulla, tilanne oli aivan erilainen. Lankoslahdella eli ja voi hyvin Suomen suurin merimetsokanta, jopa 20 000 kiusakappaleiksi koettua lintua. Pesiä laskettiin olevan 4 000. –Määrä oli niin valtava, että se aiheutti pahan ravinnekuormituksen mereen, Bondfolk sanoo. –Pelkästään yhden vuoden laskennallinen kuormitus oli 20 tonnia typpeä ja 5 tonnia fosforia. Ja puhumme nyt ainakin 15 vuoden ajasta, jolloin merimetsot saivat vapaasti elellä Lankoslahdella. Kuormitus on ollut järkyttävä. Pitkäaikaiset seuraukset näkyvät merialueen rehevöitymisenä. Sen sijaan kolme vuotta ilman merimetsoja tuntuu nopeasti elvyttäneen alueen kalakantaa, joka tuntuu ainakin osin palanneen syvistä vesistä. –Kalaa tulee nyt, ei entiseen malliin, mutta kuitenkin paremmin kuin ennen, Markku Bondfolk kertoo. Merikarvialaisten sota merimetsoja vastaan alkoi keväällä 2016, jolloin luodoilta poltettiin lintujen pesimäpuut ja vanhat risupesät. Tilalle asennettiin nestekaasu- ja akkutoiminen "kanuuna" sekä kankaasta valmistettuja, ihmisen kokoisia "peloteukkoja", jotka on viritetty akkukäytöisen ilmapuhaltimen päälle. Lisäksi on summereita ja vilkkuvia valoja. Seuraus oli, että valtava merimetsokanta siirtyi rannikolla pohjoisemmaksi, Vaasan, Mustasaaren ja Maalahden seudulle. Myös näillä seuduilla herättiin vastatoimiin. Viime kesänä Vaasan kaupunki ja Maalahden vesialueen osakaskunta saivat luvan puuttua järein keinoin merimetsokantaan. Kun Merikarvialla on ollut voimassa vain häirintälupa, Pohjanmaalla merimetsokantaa on saanut pienentää ampumalla ja rei'ittämällä munia. Lujasti pitää toivoa, etteivät merimetsot palaa takaisin. Markku Bondfolk Kasalan vesialueen osakaskunta Uutta häirintälupaa Merikarvialle ei ole anottu. Siihen ei ole perusteita, koska merimetsoja ei nyt ole.