Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Toimittajalta: Äänilläkin on tunteensa

Kaveri havahdutti minut kysymällä, mitä ääniä minä kuulen. Ensi säikähdyksen ja tarkentavan kommentin jälkeen ymmärsin, mitä on kyse. Nyt jo uskallan sanoa ääneen, että äänillä on jopa tunteensa. Lattian narina ei ole vain narinaa. Pystyn yhä palauttamaan mieleeni mummolan eteisen lattian narinan. Se tuo mieleen mummolan iki-ihanat kesälomat. Oli mummon helisevä nauru, pihapiirin mansikkapaikat ja polut naapurin lasten ja tätien luo. Ajatusten ja tunteiden ketju yhdestä narinasta on pitkä. Kipinöivän nuotion ratina, rätinä,,, Olkoon verbi mikä tahansa, mutta se tuo mieleen tyttö- ja rippileirien nuotioillat. Ihan kuulen laulunkin "Missä kuusten kuiske soi...Kipunat kohti tähtiä kiirii..." Se turvallinen tunne, yhdessäolo. Ja muistan ne yhä yli 40 vuoden takaa. Pakkaslumen narske tuntuu aina siivittävän ajatukset lapsuuteen aikaan, jolloin kuljimme pihan poikki ulkosaunaan. Se hytisevä kylmyyskin unohtui, kun kuunteli sitä lumesta kantautuvaa narsketta, vähän sellaista nahkeaa kitinää. Taisi vähän pelottaakin, kun vanhemmat menivät edellä ja näyttivät taskulampulla valoa. Ihan oma lukunsa oli maitohinkkien kolina. Se oli ikäänkuin lupaus siitä, että äiti pääsee pian pois navetasta. Sinne ne upotettiin jäiseen veteen aikana, jolloin ei ollut vielä tilatankkia viilentäjänä. Nahinasta tulee mieleen heinäaika. Kai se ääni oli se kuivan heinäkasan päällä köllöttely kahinaakin. No ainakin sieltä kuului kihinääkin, kun kersalauman kanssa roikuttiin siinä kuorman yli menevässä ja sitä sitovassa narussa. Jännää oli, että pysyykö kotipihaan asti kyydissä mukana. Hauskaa oli vielä omien lasten kanssa Vimmerbyssä Vaahteramäen Eemelin luvatussa maassa Astrid Lindgrenin Maailmassa. Siellä lapset nimittäin pääsivät hyppelemään heinäladossa, ja hauskaa oli nykysukupolvellakin. Mitä sitten ovat ne ikääntyneemmän rouvan äänimuistot? Digitaalinen piippaus on tätä päivää, menitpä minne tahansa. Sen soisi oikeasti hukkuvan muiden äänien sekaan. Tylsä ääni, joka enimmäkseen ärsyttää. Voisin melkein väittää, että kaiken maailman piippaukset ovat lisänneet teinien angstia – ainakin ärsytyskynnys on madaltunut. Koettelee se ääni minuakln. Onneksi ihminen ei koskaan väsy katsomaan ja kuuntelemaan solisevaa vettä, nuotion loimua eikä unten mailla tuhisevaa lasta. Niitä lisää rauhoittamaan! "Kaiken maailman piippaukset ovat lisänneet myös teinien angstia.