Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Toimittajan mielestä sopiva määrä pakoputken pörinää tuntuu hyvältä – mutta missä kulkee raja?

Otsikko antanee äkkiä ymmärtää, ettei kirjoittaja ole ihan tosissaan, ja lukija kuulee sarkasmia lausuman takana. Ehkä sitä siellä onkin, mutta kyllä minä olen myös tosissani. Olen oppinut kuuntelemaan kylältä iltaisin kajahtavaa kumin kiljunaa ja moottorin huudatusta sekä pakoputken pörinää myös uudesta kuulokulmasta. Erään taannoisen illan kävelylenkillä meinasin jo heittää itselleni ärsyyntymisvaihdetta silmään, kun kuuntelin lähietäisyydeltä alkavan kevään myötä kylälle pelmahtaneiden mopojen sangen äänekästä pörinää. Sittenpä mieleeni muistui vastikään kerrottu uutinen siitä, kuinka Pohjois-Satakunnan pienet kunnat ovat keränneet huippusijoituksia muuttovoittokuntina - nimittäin eläkeikäisen väen kohteena. Tykkään mummuista ja pappoista, enkä ihan rippikouluikäinen ole itsekään, että mitään vihapuhetta en siis tässä suolla. Mutta tuli siinä pakoputkien pörinässä mieleen, että on se sentään hienoa, että kylänraitilta kuuluu selviä merkkejä siitä, että meillä, kuolevaksi tuomitulla maaseudulla, on myös nuorta väkeä. Ymmärrän toki sen, ettei noita yllä mainittuja ääniä ole mukava kuunnella, kun tarjontaa on liian usein ja liian lähellä. Mutta oikein olin ylpeä itsestäni siinä, että kukkahatustani nuupahti ainakin yksi närkästyksen kukka, kun osasin katsoa ja kuunnella maailmaan vähän avarammin. Varsinaiseen pahantekoon en ketään yllytä, ja varoituksen sana sille nuorison osalle, joka kieltämättä yrittää venyttää tätienkin ymmärryksen vieteriä, sillä äkkiäkös se kukka siellä hatussa taas virkistyneenä pompahtaa pystyyn. Älkää pilatko alkanutta ymmärrystä alkuunsa. On upeaa, että meillä on keskuudessamme lapset ja nuoret, jotka kasvattavat juuriansa oman kylän maaperään. Mitä syvemmällä ne siellä ovat ja mitä suotuisammassa ilmapiirissä nuori on saanut kasvaa, sitä todennäköisempi on se mahdollisuus, että hän työikäisenäkin haluaa asua lapsuuden ja nuoruuden kotikunnassaan. Tehdään siis parhaamme puolin ja toisin siinä, että pyöräkelkan suihkeeseen sekoittuu jatkossakin sopivassa suhteessa pakoputken pörinää. Kirjoittaja kuuntelee ympäristöään hieman uusin korvin. "Tätienkään ymmärryksen vieteriä ei kannata venyttää liikaa.