Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Ravitsemustieteilijä huolissaan: Iäkkäät vaarassa jäädä aliravituiksi – eniten pulaa proteiinista

Usein puhutaan, että ihmisten ruokalautasilla on liian vähän kasviksia ja vihanneksia. Ikäihmisten ruokavaliossa sen sijaan suurin pula on proteiinista. Esimerkiksi peräti joka viides iäkäs omaishoitaja on vaarassa jäädä aliravituksi. Naiset ovat suuremmassa vaarassa kuin miehet. Ikääntyneellä proteiinin tarve on noin 1,2-1,4 grammaa normaalipainokiloa kohti eli käytännössä 80–100 grammaa päivässä. Nämä tutkimustulokset selviävät kankaanpääläisen ravitsemustieteilijä Susanna Kunvikin viimeisimmästä tutkimuksesta. Tutkimustyölle on tiedossa jatkoa, sillä Kunvik sai Suomen Kulttuurirahaston apurahan ikääntyneiden omaishoitajien ravitsemusta käsittelevään väitöskirjatyöhön. Apurahan suuruus on 24 000 euroa.   Tutkimustyö on yhteiskunnallisesti merkittävä, sillä nykyään vanhukset viihtyvät entistä pidempään kodeissaan laitoshoidon sijaan. Omaishoitajien merkitys ikäihmisten hoidossa on inhimillisesti sekä taloudellisestikin merkittävä. –Kun pystytään auttamaan omaishoitajia jaksamaan arjessaan, hoidetaan ikään kuin kaksi kärpästä yhdellä kertaa. Kun omaishoitaja voi hyvin, se vaikuttaa myös hoidettavan tilaan. Ennaltaehkäisy on tärkeää, sillä helposti aliravitsemuksesta kärsivä ikäihminen joutuu kierteeseen, jota on aina vaikeampi hoitaa. Toimintakyky heikkenee, tulee infektioita, ruokahaluttomuutta ja monenlaisia ongelmia, Kunvik sanoo. Työskenneltyään ikääntyneiden parissa, hän on havainnut, että parhaita tuloksia saadaan yksinkertaisilla ja pienillä muutoksilla. –Emme yritä saada ikääntyneitä syömään täydellisesti oppikirjan mukaan. Pienillä arkipäivän valinnoilla pyritään lisäämään proteiinia ruokavalioon. Proteiinia saa esimerkiksi lihasta, kalasta, kananmunasta, maitovalmisteista, rahkatuotteista, raejuustosta ja palkokasveista sekä pähkinöistä.   Väitöskirjan teko on jo miltei puolivälissä. –Olen laatinut kaksi tieteellistä artikkelia, ja toiset kaksi on vielä tekemättä. Lopuksi teen yhteenvedon, eli artikkeliväitöskirjan, koko kokonaisuudesta, Kunvik suunnittelee. Apurahan nostoon on aikaa kolme vuotta. –Ihan heti en aio jäädä tekemään väitöskirjaa saadulla apurahalla, sillä Porin perusturvassa on alkamassa uusi ravitsemustutkimus, joka vie tällä hetkellä suuren osan ajastani, Porin perusturvassa projektisuunnittelijana työskentelevä Kunvik kertoo. Alun perin pomarkkulainen Kunvik suoritti ensimmäisen tutkintonsa Seinäjoen ammattikoulussa, missä hän valmistui restonomiksi. –Valmistumiseni jälkeen työskentelin Marttojen kotitalousneuvojana. Kiinnostukseni ravintotieteitä kohtaan syveni ja niin päädyin Helsingin yliopistoon opiskelemaan ravitsemustiedettä. Opiskeluaikanani suoritin harjoittelun Porin perusturvassa. Siellä nähtiin tämän kaltaisen tutkimustyön tärkeys. Tutkijan työssä häntä kiehtoo työn monipuolisuus. –Työssä voi syventyä tutkimuksen tekoon, mutta saa olla myös ihmisten kanssa tekemisissä. Teen esimerkiksi kotikäyntejä tutkittavien luona. Välillä löydän itseni laskemasta projektin budjettia tai tekemästä tilastoanalyyseja. Ravitsemustieteilijä itse suhtautuu sallivan joustavasti omaan syömiseensä. –Kun jokapäiväiset valinnat on pääosin kunnossa ja ruokavalio on monipuolinen, on myös varaa joustaa. Esimerkiksi näin kesällä maistuvat niin grillimakkarat kuin jäätelötkin, Kunvik nauraa.