Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Antti Yliknuussi muistelee: "Älä pelkää, minä olen kanssasi"

MIELIPIDE Kesä 1945. Toinen vuosi uudella koululla Helmi Salon hellässä hoivassa oli päättynyt, syksyllä edessä siirto vanhalle koululle – mutta sehän oli vasta kesäloman jälkeen. Nyt nautitaan suvesta! Kouhilla oli paljon hevosia. Me Värenmäen pojat olimme usein niiden kyydissä, milloin Krookassa, Korpi-Matilla, Pyyträskissä tai Sahalla. Nyt oli edessä Pohjanrannan reissu. "Hukan-Leku" otti minut mukaansa, oli kaunis alkukesän päivä, kesäpaita ja uikkarit – siinä vaatetus. En muista millä asialla olimme, mutta Pohjanrannalla kävimme. Säätila muuttui, suvinen kesäpäivä oli ohi, alkoi ukkostaa ja salamoida. Leku otti puseron päältään, kietoi ympärilleni. Muistan sanat: "Pannaan kaikki knapit kiinni, pysyt kuivempana!". Hän piti minua sylissään, suojasi ja kastui itse likomäräksi. En pelännyt ukkosta, en salamointia – olin turvassa. Hän vei minut kotiin, vasta sitten hevosen talliin. Vuonna 1946 tapahtui se traaginen teko. Leku surmasi Metsäniemen, piiloutui Värtviikissä omakotitaloon ja piiritystilanteessa surmasi itsensä. Nykylehdistö repisi jutuillaan kaikki auki. Silloin kylän asukkaissa oli hiljainen suru. Muistan, miten syrjäytin tuon teon. Oikeuden tehtävä oli tuomita, sydämessäni kannan sitä pyyteetöntä huolenpitoa, turvaa, jota sain. Kiitos Leku! Raimo kertoi viimeksi puhuessamme, Lekun oikea nimi oli Lennart Vesterbakka, Kasalasta. Eino Leinon sanoin: "Paha ei ole kenkään ihminen, heikompi toinen on toista!" Suven hellyyttä sinne Kotikylään – miten rakas oletkaan!