Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Paluupostia kerran kuukaudessa: Riemuylioppilaiden aikana kansainvälisyys tarkoitti kirjeenvaihtokavereita

Vuoden 1968 ylioppilaat osallistuivat päätös- ja ylioppilasjuhlaan viime lauantaina Merikarvialla. Kansainvälistä meininkiä oli jo 50 vuotta sitten, kun riemuylioppilaat juhlivat aikoinaan ylioppilaaksi tuloaan, mutta maailma on silti muuttunut huimasti. –Lakkiaisjuhla oli meidän kaikkien mielestä huippumielenkiintoinen.Huomasimme nopeasti, kuinka koulumaailma oli muuttunut ja kehittynyt myönteiseen suuntaan. Rehtori Pasi Koski oli suunnattoman kannustava kaikkia oppilaita kohtaan. Se kyllä lämmitti mieltä, kuvasi Eeva Sala tunnelmia. Tapaamisessa oli 18 riemuylioppilasta kaikkiaan 26:sta. Heille esiteltiin Korsu ja perinnemuseo. TUtuksi tuli myös Matilda Roslin-Kalliolan kirjailijakoti. –Iltaa vietimme Korsussa seurustellen ja laulaen 60-luvun kappaleita haitarin säestyksellä. Sunnuntaina kävimme Ouraluodossa, jossa vain harva oli käynyt aikaisemmin, kertoi Eeva Sala. Yhteiskouluaika ja ylioppilaaksi pääsy oli riemuylioppilaille suuri yhteinen kokemus, joka oli edelleen aistittavissa. –Olimme kuin ylioppilaaksi pääsystämme ei olisi kulunut vuottakaan. Riemuylioppilaiden mennessä yhteiskoulun ensimmäiselle luokalle vuonna 1960, koulu oli yksityinen Merikarvian Yhteiskoulu, joka oli perustettu vuonna 1920 – vajaa kaksi vuotta sisällissodan päättymisestä. Koulun puurakennuksen lisäksi oli valmistunut jo kivinen osa rakennusta vuonna 1958. Ensimmäiset luokat kävivät koulua vanhassa rakennuksessa, kun lukion luokat opiskelivat uudessa osassa. Uuteen osaan pääsyä odotettiin vuosia. Kouluaikana olivat vallalla perinteinen opettajakeskeinen opetus ja erilliset luokkahuoneet. Kuri oli ankara eikä mitään mekkalointia hyväksytty. Vieraana kielenä oli ensin ruotsi ja sen jälkeen pitkä saksa, lukiossa englanti. Lukiossa oli tarjolla joko matematiikka- tai humanistinen linja. Valinnaisena saattoi ottaa psykologiaa ja musiikkia. Nykynuoriso on kansainvälistä, mutta niin se oli 1960-luvullakin. Oli ulkomaalaisia kirjeenvaihtokavereita, joille kirjoitettiin käsin paperille, paperi taitettiin ja sujautettiin kuoreen, kuori vietiin postiin. Vastauksen sai aikaisintaan kuukauden kuluttua. Muutama koulukaveri kävi kesäisin töissä aluksi Ruotsissa, ja myöhemmin Saksassa. Ylioppilaaksi pääsyn jälkeen jotkut suuntasivat ulkomaille opiskelemaan ja töihin, osa jäi sille matkalle, osa palasi. –Luokaltamme ponnistettiin korkealle: kolme ekonomia, kolme lääkäriä, kaksi diplomi-insinööriä, sairaanhoitajia, kaksi poliisia, kielten maisteri, yksi tohtori ja dosentti. Tietysti muitakin, mutta kaikkien ylioppilaiden polkua emme tunne, kertoi Sala pienen lukion mahdollisuuksista luoda menestystekijöitä.