Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Kolumni: Kehitysvammainen nuori kuin heittopussi – Rahan valtava voima hirvittää

Kehitysvammaisten osa ei ole tänä päivänä helppo. Hän on kun paketti, jota siirrellään paikasta toiseen ilman, että hänen mielipidettään kuunnellaan. Hienoista puheista huolimatta kehitysvammainen joutuu tyytymään siihen, mitä joku toinen päättää hänen puolestaan. Näin kävi tässä taannoin, kun 18 vuotta täyttänyt nuori kehitysvammainen siirrettiin hänen mielipidettään kuulematta uuteen asumisyksikköön. Kehitysvammalain perusteella hänellä pitäisi olla itsemääräämisoikeus ja mahdollisuus päättää itseään koskevasta asiasta. Jos hän on alan ammattilaisten mielestä niin vammainen, ettei pysty ilmaisemaan omaa tahtoaan, niin muutoksesta olisi pitänyt keskustella hänen vanhempiensa kanssa, ennen kuin vaan tylysti kerrotaan, että nuorella on edessään nyt siirto toiselle paikkakunnalle. Kehitysvammainen nuori on kuin heittopussi, jota siirrellään sen mukaan, mikä tuntuu kunnan kukkarossa parhaimmalta. Säästöä joka sentti, mutta mihin unohtuu kehitysvammaisen kohdalla inhimillisyys ja asiakkaan etu? Keväällä nuori asui vielä samalla paikkakunnalla kuin hänen isovanhempansa, jotka kävivät hänen luonaan säännöllisesti ja hakivat hänet kauppareissuille tai erilaisiin tapahtumiin mukaan. Nuoren toinen vanhempi kävi myös ihan lähellä töissä ja saattoi piipahtaa helposti lapsensa luona. Asumisyksikössä sattuu asumaan myös eräs nuorimies, joka sai pelkällä läsnäolollaan nuoren naisen hymyilemään. Nyt nuori totuttelee asumista toisella paikkakunnalla uudessa asumisyksikössä, missä nuorin asukas on vajaa 50-vuotias ja vanhin lähentelee 80 vuotta. Virikkeitä on huomattavasti vähemmän kuin aikaisemmin, ympärillä olevien muiden asukkaiden jutut ovat ihan toista luokkaa kuin edellisessä paikassa, isovanhemmatkaan eivät enää poikkea, fysioterapiaankin pitää ajaa taksilla vajaat 50 kilometriä. Nuoren siirrosta uuteen asumisyksikköön oli päätetty, ennen kuin siitä kerrottiin edes vanhemmille. Paikka oli katsottu eikä pysähdytty hetkeksikään miettimään kehitysvammaisen nuoren parasta. Jokainen voi miettiä kauanko menisi ennen kuin pinna palaa, jos mielipiteellesi ei koskaan annettaisi mitään arvoa tai pitkäänkö viitsisit kuunnella Mattia ja Teppoa, kun itse diggaat Lauri Tähkää.