Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Toimittajalta: Sykähdyttäviä hetkiä lähiluonnossa – liikutusta ja pelkoa

Tänä keväänä olen päässyt sukeltamaan ehkä syvemmälle suomalaiseen luontoon kuin koskaan ennen. Siihen on kaksi syytä. Ensinnäkin olen kokenut sykähdyttäviä hetkiä tarkkaillessani lintujen pesintää netin kautta Satakunnan sääksikameran avulla. Toinen kosketus luontoon oli lyhyt, mutta sitäkin intensiivisempi luontoretki. Satakunnan sääksikamera seuraa Pohjois-Satakunnassa pesivän sääksiparin Ossin ja Alman elämää. Aluksi oli hiukan pitkästyttävää seurata, kun Alma hautoi munia. Lopulta alkoi tapahtua; poikaset kuoriutuivat. Pariskunta sai kaksi poikasta. On suorastaan liikuttavaa seurata sääksiparin huolenpitoa lapsistaan. Alma kuuntelee tarkasti poikasten ääntelyä, sukii vauvojaan ja yrittää asettautua niin, että pienokaisilla on hyvä olla. Sillä välin Ossi saalistaa ja kuljettaa pyydystämiään kaloja pesään. Emo irrottaa kalasta palasia ja siirtää niitä poikasten suuhun. Välillä linnut siirtelevät nokallaan pesän risuja ikään kuin kaunistaakseen ympäristöään. Nämä linnut eivät lue mistään kirjasta, kuinka poikasia tulee hoitaa. Tällaisesta luonnosta vieraantuneesta lukutoukasta tuntuu ihmeellisestä seurata, kuinka uljaan näköiset linnut tietävät luonnostaan, mitä tehdä. Vaikka kaikki näyttää sujuvan hyvin, olen myös huolissani poikasten puolesta. Toivottavasti joku haukka tai pöllö ei pistä niitä suuhunsa. Toisen kosketukseni luontoon sain vieraillessani Alhonkeitaalla luonto-opas Kristiina Peltomaan ja kaupunginarkkitehti Ilmari Mattilan kanssa. Retkemme keskeytyi heti alussa karhun murinaan. Pysähdyimme niille sijoillemme ja yritimme pitää kovaa meteliä, mutta mesikämmen ei vain lopettanut murinaansa. Siitä päättelimme, että otsolla on pennut mukanaan, joten päätimme palata kiireesti autollemme. Kokemus oli pelottava, mutta samalla tuntui hienolta ajatella, että nuo isot pedot todella asuvat ja pärjäävät Suomen luonnossa. Alhonkeitaan suoalue alkoi vaikuttaa ihmeen eksoottiselta ja upealta erämaalta. Menin vielä illalla uudestaan kuuntelemaan, josko saisin kuulla villipedon murinaa, mutta täytyy tunnustaa, etten uskaltanut nousta autosta. Avasin auton ikkunaa muutaman sentin verran ja jäin kuuntelemaan. Metsästä ei enää kuulunut kuin tuulen suhinaa. Olin pettynyt, mutta samalla huojentunut siitä, että karhut olivat siirtyneet kauemmas asutuksesta erämaan suojiin. Pääset katsomaan sääksien pesän tapahtumia tästä linkistä . "Nämä linnut eivät lue mistään kirjasta, kuinka poikasia tulee hoitaa.